Unia

Käytän unia kirjoittamisen materiaalina useinkin. Viimeöiset unet kuitenkin olivat niin surrealistisia, ettei niistä ihan heti taida mitään irrota. On kiintoisaa, miten nukkuva mieli kokee ymmärtävänsä täysin kaikkein järjettömimmätkin asetelmat ja vasta valvemaailman myötä kadottaa kyvyn ottaa unen todellisuuden vastaan sellaisena kuin se on, jolloin alkaa merkitysten rakentaminen ja jäykkä rationalisointi.

Unessani oli joka tapauksessa omituisia avoimia kerrostaloja, auton takakontissa säilytettäviä vampyyrien ja suklaakonvehtien yhdistelmiä ja muuta hassunhauskaa. Kun heräsin, tunsin helpotusta siitä, että yläpuolellani oli katto mutta ei naapureita ja etten joutunut pohtimaan suklaakonvehtivampyyriongelman ratkaisemista.

Aion tosin tämänkin unen tislata erityisellä unenjalostuslaitteellani ja pullottaa symboliset elementit myöhempää kirjallista käyttöä varten.

Lacrimosa