Graduja

Edellisessä postauksessa tarjosin gradun aiheeksi isyyden heikkoa näkymistä lastenkirjoissa ja puhuvissa leluissa, eli graduista puheen ollen: Helsingin yliopistossa on esikoisromaanini päätynyt gradun aiheeksi otsikolla Lumikko ja yhdeksän muuta: postmoderni spekulatiivinen fiktio, tekijänä opiskelija nimeltään Maarit Heikkinen. Siinäpä opinnäytetyö, johon haluan joskus vielä tutustua.

Gradun aihe

Tässä jollekulle hyvä gradun aihe: “Isyyden näkymättömyys lapsille tarkoitettujen tuotteiden diskursseissa.” Jo aiemmin kirjoitin lastenkirjasta, jossa jokaisella pikkueläimellä on kyllä äiti, mutta isästä ei puhuta mitään. Asia huomattiin vasta, kun kolmevuotias itse ihmetteli asiaa. Nyt nuorimmaiselle hankittiin lasten puhuva tietokone, joka havainnollistaa jokaista kirjainta siihen liittyvällä sanalla. Ä-kirjaimen kohdalla on tietenkin “äiti”. Toiveikkaana kehotin pilttiä [...]

Aaton aatoksia

No niin, vatsassa ei enää kovin pahasti kierrä, mahatauti on voitettu ja kinkkuakin maistettu. Tämän siitä saa, kun kirjoittelee tonttujenvastaisia kirjoituksia - sateenvarjolla minua ei Korvatunturin assasiiniosasto päässyt tökkäämään, joten myrkky ujutettiin elimistööni luultavasti juomani kivennäisveden kautta.
Viime yönä pelästyin, kun kännykkä herätti kello 4. Sitten muistin, että on aika ottaa uunista se kuolleen sian kappale, [...]

JKS toivottaa

Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura toivottaa lukijoille hauskaa juhannusta 1975!
(Joulun 2007 hauskuudesta sen sijaan päätätte pitkälti itse, mutta älköön esimerkiksi hirvilauma tai jokin muu lukuisista ulkoeläimistä koostuva ryhmä rynnistäkö olohuoneeseenne ikkunan läpi kesken lahjaseremonioita!)

Oh joy

Keskisuomalaisessa oli maininta seuraavan romaanin kirjoittamista varten saamastani apurahasta, oikein kuvan kanssa. Kiitän saamistani onnitteluista!
Juuri nyt olen kipeänä. Tontut myrkyttivät.

Kaiho, teksti, ääni, kuva

Viimeistelin yhden kokoelman uusista novelleista ja altistuin tekstin pohjalla vaanivalle menetyksen tunteelle. Päässä alkoi soida muuan Puccinin aaria:
“Ah sweetest of kiss, languorous caresses,
while I stood trembling, searching her features
concealed by her mantle. My dreams of pure love,
forgotten forever! All of it’s gone now!”

Vuoden pimein päivä…

…mutta löytyisikö pimeän keskeltä sateenkaaria?

Musiikki toimii yhä, mutta video…

Tontuista

Kaikki pitävät joulupukista, paitsi ehkä käänteispukki. Jos joulupukki ja käänteispukki törmäävät, maailmankaikkeus räjähtää, koska käänteispukki koostuu antipukkihiukkasista. Mutta ei tämän enempää fysiikasta tällä kertaa.
Tontuista ihmiset eivät taida yhtä paljon pitää kuin pukista. Tontuthan ovat eräänlainen Korvatunturin Gestapo, tai ehkä Stasi. Siinä missä pukki tuo lahjoja, tontut vakoilevat, kyttäävät, hiiviskelevät yksityisalueella, tirkistelevät, tarkkailevat, salakatselevat, salakuuntelevat ja [...]

Hävitettyjä sanoja

Sain juuri viimeistellyksi julkaisukuntoon novellin On Murmaa kaatunut! Alkuperäinen sanamäärä oli 19 427, lopullinen 15 933. Poistin siis tekstistä kaikkiaan 3527 sanaa. Novelli lyheni 18 prosentilla.
No, ollakseni rehellinen en ainoastaan poistanut sanoja, vaan korvasin vanhoja sanoja uusilla. Tuon verran teksti kuitenkin lyheni. Monta kohtaa piti kirjoittaa jossain määrin uusiksi. Muutokset jäivät kuitenkin kerronnan tasolle - [...]

Sattuipa seuraavanakin päivänä

Lähtiessäni töistä pää lievästi suristen, kuivaa yskää pidätellen, havaitsin pikkutakkini taskun kohdalla kohouman. Löysin taskusta puisen munan, jossa on saranoiden varassa avautuva kansi ja sen alla värikäs, sätkivä mekaaninen hyönteinen. Minkäänlaista selittävää viestiä en löytänyt. Olenko saanut symbolisen uhkauksen? Vai ehkä joutunut erehdyksessä keskelle psykedeelistä keskustelua, jota tuntemattomat henkilöt käyvät mekaanisten hyönteisten avulla?
Hämmentyneenä kiiruhdin autolleni [...]