Takakansikisasta
Takakansikisaan on tullut jo seitsemän tekstiä, joskin ensimmäisestä puuttuvat yhteystiedot. Sanottakoon, etten olisi tällaista kisaa uskaltanut avata, ellen olisi jo kirjoittanut romaanille melko tarkkaa synopsista - painajaismainen olisi silti tilanne, jossa jokin kilpailuteksti yllättäen kuvailisi keskeneräisen romaanin juuri sellaisena, kuin siitä on tuleva. Selitäpä siinä sitten, että kyllä minä olin sen juonen keksinyt jo ennen kohtalokasta kommenttia.
Eli jos koko blogini yhtäkkiä katoaa eikä minusta kuulu enää mitään, tiedätte mitä tapahtui.
Kilpailuaikaa on jäljellä vielä viikko, eli Taivaalta pudonneen eläintarhan virallisena julkaisupäivänähän se sulkeutuu tasan puolenyön aikaan, niin että sen jälkeen tulleet tekstit eivät enää kisaan osallistu. Sunnuntaina 17.2. olisi sitten tarkoitus valita yksi, tavalla tai toisella erityisen onnistunut takakansiteksti ja palkita se kirjalähetyksellä. Ja se toinen kirja arvotaan kaikkien loppujen kesken.
Mitä, eikö “Taivaalta pudonnutta eläintarhaa” ole vielä julkaistu? Minä kyllä ostin sen tänään. Pim, minut on hypnotisoitu.
Aivan. Kun katsot kirjaa uudestaan, havaitset sen olevan itse asiassa rietas tanskalainen julkaisu, jossa esiintyy kolme punatukkaista naista ja seepra.
Vaihtoehtoinen selitys on, että virallinen julkaisutilaisuus ei välttämättä tiukasti edellä kirjan kauppoihin saapumista. Missä sitä oli jo myynnissä, Suomalaisessako?
Jopa minun matemaattisilla lahjoillani siunattu tajuaa että toisin kuin apteekkien jokakesäisessä reseptilotossa, tässä arvonnassa saatan minäkin voittaa.
Ostin sen Atenan pöydästä Vanhan kirjan talvesta.