Ok. Lähde, Kirsi, siitä että saat vieroksua Eläintarhaa sydämesi pohjasta - sehän koostuu pitkälti varhaisista töistäni, vaikka niitä onkin miksattu ja soitettukin uusiksi, kovastikin paikoin. Jos jokin juttu sitten tuntuukin lumikkomaisen miellyttävältä, se on positiivinen yllätys. En minäkään pidä kovin paljon 69 Eyesin varhaisista levyistä, vaikka myöhempi kama koliseekin täysillä.
Tämän yltiökultturellin viittauksen myötä menen syömään appelsiinin.
Mun elämääni vaikuttivat Jean Moraeun elokuvista eniten Jules ja Jim, sekä sitten Morsian pukeutuu mustiin. Milloinkahan Morsian pukeutuu mustiin tulee teeveestä? Voisi olla hauskaa nähdä sekin näin jälkikäteen. (Seinän takana on Teemankin näyttävä televisio, jota saan käydä katsomassa.)
Tämä nyt ei oikeastaan liityy Moreau:hon lainkaan, mutta 69 Eyesista en pidä lainkaan. Onneksi se ei liene enne Taivaalta pudonneen eläintarhan kohtaloon sillä 69 Eyes ei ole kolissut koskaan, ei uusi eikä vanha.
Vielä en siis vieroksu kirjaasi lainkaan. Vähän vain viivyttelen sen lukemista. Ehkä se onkin oma syysi; Lumikkosi on ripustanut värisevät odotukseni varsin korkealle : )
Suurin toiveeni onkin kerran onnistua niin loistavasti, että pääsen sen jälkeen tuottamaan ihmisille valtavia pettymyksiä!
Joo, en arvellutkaan 69 Eyesin kuuluvan sinun iPodisi ohjelmistoon. Itse asiassa olen miettinyt, että jos tekstini olisivat musiikkia, mitä musiikkia ne olisivat. (Syynä tuo mainoslause, joka on peräisin Blommilan novellikokoelmani ensimmäisestä inkarnaatiosta kirjoittamasta arvostelusta.) Säkkipillimusiikkia? Ei ainakaan klassista, mutta ei punkiakaan. Jotain, mikä yhdistää mustaa huumoria, ajoittaista itseironista paatosta, populaarikulttuuriviittauksia, korkeakulttuuriviittauksia elokuvavaikutteita, realismia ja fantasiaa. The 69 Eyes, sittenkin…?
Minulla itselläni on tolkuttomasti kirjoja, joiden lukemista viivyttelen. Sitä Jonathan Carroliakin hankin kirjahyllyyn alkukielellä useita niteitä ja niinpä vain kesken jäivät, kun tuli kaikkea muuta.
Hmm. Minusta tekstisi ei ole 69 Eyesiä. Sinänsä kiintoisa tapa ajatella. Mitä musiikkia teksti olisi. Ja kuinka monta eri ehdotusta sille saisit. Sillä on hyvin mahdollista, että ihmiset hahmottavat kirjasi hyvinkin eri tavoin. Erilaisena musiikkina. Voisitko kokea jonkun tavan jopa loukkaavana? Entä jos minusta kirjasi edustaa jotakin musiikkia, jota et itse voi sietää?
Haluan vielä inttää, että viivyttely ei johdu jostakin mielenkiintoisemmasta, joka tuppaa väliin. Mutta jos jotain on kovasti odottanut, sitä ei ihan heti halua “kuluttaa”.
Kirsi Pihalla on uusi kirjasi, mutta potee rimakauhua. Sa ny sääki jotai sille.
Ok. Lähde, Kirsi, siitä että saat vieroksua Eläintarhaa sydämesi pohjasta - sehän koostuu pitkälti varhaisista töistäni, vaikka niitä onkin miksattu ja soitettukin uusiksi, kovastikin paikoin. Jos jokin juttu sitten tuntuukin lumikkomaisen miellyttävältä, se on positiivinen yllätys. En minäkään pidä kovin paljon 69 Eyesin varhaisista levyistä, vaikka myöhempi kama koliseekin täysillä.
Tämän yltiökultturellin viittauksen myötä menen syömään appelsiinin.
Mun elämääni vaikuttivat Jean Moraeun elokuvista eniten Jules ja Jim, sekä sitten Morsian pukeutuu mustiin. Milloinkahan Morsian pukeutuu mustiin tulee teeveestä? Voisi olla hauskaa nähdä sekin näin jälkikäteen. (Seinän takana on Teemankin näyttävä televisio, jota saan käydä katsomassa.)
Tämä nyt ei oikeastaan liityy Moreau:hon lainkaan, mutta 69 Eyesista en pidä lainkaan. Onneksi se ei liene enne Taivaalta pudonneen eläintarhan kohtaloon sillä 69 Eyes ei ole kolissut koskaan, ei uusi eikä vanha.
Vielä en siis vieroksu kirjaasi lainkaan. Vähän vain viivyttelen sen lukemista. Ehkä se onkin oma syysi; Lumikkosi on ripustanut värisevät odotukseni varsin korkealle : )
Suurin toiveeni onkin kerran onnistua niin loistavasti, että pääsen sen jälkeen tuottamaan ihmisille valtavia pettymyksiä!
Joo, en arvellutkaan 69 Eyesin kuuluvan sinun iPodisi ohjelmistoon. Itse asiassa olen miettinyt, että jos tekstini olisivat musiikkia, mitä musiikkia ne olisivat. (Syynä tuo mainoslause, joka on peräisin Blommilan novellikokoelmani ensimmäisestä inkarnaatiosta kirjoittamasta arvostelusta.) Säkkipillimusiikkia? Ei ainakaan klassista, mutta ei punkiakaan. Jotain, mikä yhdistää mustaa huumoria, ajoittaista itseironista paatosta, populaarikulttuuriviittauksia, korkeakulttuuriviittauksia elokuvavaikutteita, realismia ja fantasiaa. The 69 Eyes, sittenkin…?
Minulla itselläni on tolkuttomasti kirjoja, joiden lukemista viivyttelen. Sitä Jonathan Carroliakin hankin kirjahyllyyn alkukielellä useita niteitä ja niinpä vain kesken jäivät, kun tuli kaikkea muuta.
Hmm. Minusta tekstisi ei ole 69 Eyesiä. Sinänsä kiintoisa tapa ajatella. Mitä musiikkia teksti olisi. Ja kuinka monta eri ehdotusta sille saisit. Sillä on hyvin mahdollista, että ihmiset hahmottavat kirjasi hyvinkin eri tavoin. Erilaisena musiikkina. Voisitko kokea jonkun tavan jopa loukkaavana? Entä jos minusta kirjasi edustaa jotakin musiikkia, jota et itse voi sietää?
Haluan vielä inttää, että viivyttely ei johdu jostakin mielenkiintoisemmasta, joka tuppaa väliin. Mutta jos jotain on kovasti odottanut, sitä ei ihan heti halua “kuluttaa”.
No jos kokisit kirjani Antti Tuiskun tai Mikko Alatalon musiikkina, niin saattaisi hiukan ahdistaa…
Kun kirjoitin Lumikkoa, kuulin itse joissakin kohtauksissa sellon.