ja taivaalta putosi eläintarha

Sodan jälkeen monet asiat olivat sekaisin, isä kertoo, ja kävi niin, että isän perheen talon lähelle putosi suuri neuvostoliittolainen rahtilentokone.

Sen oli pitänyt kuljettaa iso joukko neuvostoliit­tolaisen eläintarhan eläimiä jostakin jonnekin. Kukaan ei tiennyt, miksi eläimet ylipää­tään oli lastattu koneeseen. Se ajau­tui sivuun reitiltä, ja eräänä sunnuntai-iltapäivänä, kun sodan päättymisestä oli kulunut pari viikkoa, lentokone ilmestyi metsän yläpuolelle ja syöksyi alas moottorit savuten ja paukkuen.

Ilmeisesti kone putosi valtavan suurelle Jänissuolle, joka on parinkymmenen kilomet­rin päässä mummon talosta, keskellä ryteikköistä Jäniskorpea, jonka läpi ei vielä tänäkään päivänä kulje yhtään polkua tai tietä.

Jos pilotti jäi henkiin, hän ehkä pakeni metsiä pitkin kotiinsa, sillä häntä ei kukaan onnistunut näkemään. Todennäköisempää on, että hän kuoli rysähdyksessä ja painui koneen mukana syvälle suon kätköihin - konettakaan ei kukaan löytänyt, vaikka sitä jotkut kävivätkin lumien tultua etsiskelemässä.

Jotkut eläimet selvisivät maahansyöksystä hengissä ja ne pääsivät ajoissa ulos koneesta. Suurin osa niistä katosi pian omille teilleen mutta monet päätyivät harhailemaan Murmelin isän lapsuudenkodin tienoille, ja toisinaan niitä saattoi vilaukselta nähdä aivan pihapiirissä.

(Novellista Taivaalta pudonnut eläintarha )

“Jääskeläisen kertomusten mielikuvituksellisuus on hämmästyttävää ja hämmentävää luokkaa. Suomessa se on tosi harvinaista, jos kriteeriksi otetaan myös se, että fantasiakirjailija hallitsee myös tyylikysymykset, kirjallisten keinojen monipuolisuuden ja mielikuvituksen eksaktisuuden. Ja mitä tämä puolestaan vaatii?

Se vaatii lukijan viettelemistä, illusionistisia ja maagisia kytkentöjä, silmänkääntöä ja joskus kauniita valheita.”

(Hannu Waarala, Uutispäivä Demari 28.2.200