Katson sisään ikkunasta

On kuuma. Säädin patterin termostaattia pienemmälle, mutta eihän se heti vaikuta. Ihme termostaatit, kun eivät itse osaa kunnolla säätyä. Istun koneen ääressä tuolilla huonossa asennossa, selkä menee mutta uskon vasta kun sattuu. Lähettelin sähköposteja, työasioita yritin selvittää mutta paperit hukassa, aina kaikki paperit ovat hukassa. Pihatie on sula, pian pitää vaihdattaa kesärenkaat autoihin. Sukulaista työllistän. Ja musiikkia piti tilata jostain ihmeen japanialaisesta levykaupasta saakka, Amazonin välityksellä, kun ei yhtä Malice Mizerin levyä näköjään Suomesta löytynyt. Mikä se on, että aina vaikeasti saatavat asiat alkavat houkuttaa. Luen työhön liittyviä kirjoja ylinopeudella, aikataulu petti kun ensin oli flunssa ja sitten mahatauti, viikon välein. Ärsyttää tietokonepöydän alla oleva rautamötikkä, jalka osuu siihen aina kun tungen koivet sinne. Romaani odottaa tiedostossaan, synopsiksia on jo liikaakin, nukkumaan mennessä välillä tulee oivalluksia elämästä ja varsinkin romaaniin valettavasta elämästä, valehdeltavasta, en valehtele muuten koskaan, kun omalla sanalla pitää olla merkitystä, mutta kirjoittaminen on valehtelua niin, että itse uskoo ja sitten muutkin. Ja yöllä taas sama uni kuin niin monena yönä vuosien varrella, eksyksissä maaseudun hiekkatiellä, siinä unessa vain joku haastoi riitaa ja pudotin sen kaivoon hukkumaan ja sitten tajusin, että olisi kai pitänyt auttaa, enkä tiennyt kutsuako ruumisauto vai ambulanssi. Psykoanalyysi voisi avata unet, ellei mieli niitä tuntisi jo valmiiksi ja leikkisi itsetietoisella symboliikalla. Ei ihme, että kuuma, tietokone hönkii tulta ja lamput kuumentavat lisää, pitäisi manata talvi sisälle ja luvata sille poliittinen turvapaikka kesän ajaksi, mutta lähtisikö se syksyllä vai jäisikö se sohvalle makaamaan kuin Grönlanti, tiedä siitä, mutta huvittavaa on se että joku tämänkin tarkoituksellisen napanöyhtän jaksaa tähänkin asti lukea, ihmisiä kiinnostavat ihme jutut, mutta mikäs ihme se, eilen meinasin itse oksentaa syliini kun yhdellä kanavalla näkyi Unelmien poikamies ja toisella kanavalla katsojien typeryys tiivistyi jollain muulla tavalla, paitsi että tunnen kyllä älykkäitä naisia jotka moisia katsovat eli perun kaiken, delete delete, jokin felliniläinen kosto tästä seuraa kaiketi ehkä todennäköisesti pitäisi kai nyt pian ennen huomista ainakin raahautua suihkuun ja tähän kohtaan assosiaatio Laman biisiin ja viemäriin valumiseen, joskus unissa toistuvat maanalaiset virrat, veneet jotka vievät maan alle koskeen, pitäisi yrittää löytää romaanista paikka sillekin kuvalle, mikä se on että jotkut elokuvantekijät tuntuvat sielunveljiltä, ai niin keitin kananmunia voisin syödä kohta yhden ja aamulla toisen, ja sitä kanasalaattia myös, on fetaa ja leipäjuustoa ja paperikaa ja sitä kanaa, kanaa varmaan vituttaa koko kanasalaatti, mikä salaatti se on johon kanan pitää mennä kuolleena ja palasiksi pilkottuna, kanan hauta kai, jos ihminen kuolee vihannesten keskelle niin onko sekin sitten salaatti, pitäisikö perustaa pihaan onnellisten kanojen tarha ja joka aamu sitten ampua yksi ja pistää pataan, kanaystävällisempäähän se olisi vaikka assosiaatiot keskitysleireihin iskisivätkin mieleen, hyllyssä monta uutta Vonnegutia, nettihuutokaupata piti vanhoja kirjoja hankkia, en tiedä miksi en aiemmin ollut niitä hyllyyn hommannut kun niistä kuitenkin niin paljon pidin joskus, jumalauta unohdin ostaa sitä zero-kokista, pitää juoda vettä nyt, vedessä asuu kaloja, luontodokkarin piraijat vaikuttivat jotenkin masentavilta, tietämättään ovat ihmiskunnan metafora ahnaine leukoineen