opettajana opettajien maassa

Uusimmassa Opettaja-lehdessä on juttu minusta. Siinä olen hybridi, jonkinlainen opettaja-kirjailija. Puhuin taas mitä puhuin, toimittaja kirjoitti puheista hyvän jutun. Luonnollisesti lähden siitä, että kaikki Suomen opettajat jutun luettuaan juoksevat kirjakauppaan ostamaan koko tuotantoni.

Juttu on luettavissa myös netissä. (Jostain syystä ainakin Firefoxissa ääkköset näkyvät oudosti, mutta voihan kyseessä olla mutatoitunut kirjarutto.)

_____

MUUTEN:

Taannoin kävin kirjallisuuskeskustelua erään kirja-alan asiantuntijan kanssa. Esille nousi sellainen kirjailijanimi kuin Sari Peltoniemi ja se ajatus, että vaikka hän on jo kirjoittanut useita kirjoja ja ollut Finlandia-junior ehdokkaanakin ja häntä julkaistaan jo ainakin Saksassakin, hän ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota, ja tuntuu siltä, että moni potentiaalinen Peltoniemi-diggari ei epäonnekseen ole vielä Peltoniemen aikuisempaa tuotantoa löytänyt. Kyseessä on sentään eräänlainen suomalainen Neil Gaimanin tai Eduard Uspenskin sukulaissielu, riippuen siitä, mitä teosta tarkastellaan. Kukka Kaalinen -kirjat tuovat mieleen jollain tavalla Uspenskin Fedja-sedät, ja esimerkiksi romaanissa Suomu on loraus gaimanilaisuutta ja kaikkea muutakin unenomaista. Suomu on jostain syystä luokiteltu nuortenromaaniksi, mutta kyllä minä sen aika sujuvasti luin ja siitä nautin, vaikka teini-ikäni viimeinen käyttöpäivä onkin jo mennyt. Se kun on sellainen kirja, jonka voisi löytää Laura Lumikon hyllystä, siitä osasta, jossa ovat ne unenomaisella tavalla muuttuneet teokset.

Aikuiseen makuun on myös Peltoniemen aiempi novellikokoelma Ainakin tuhat laivaa (ei siis sata kuten ensin erheellisesti kirjoitin, kiitän kommentoijia matemaattisesta tarkkasilmäisyydestä), jossa on perin reaalifantastisia tarinoita.

Suosittelen vierailemaan AdLibriksen Sari Peltoniemi -osastolla ja tilaamaan alkajaisiksi vaikkapa teokset Suomu ja Ainakin tuhat laivaa. Näettepä, että kyllä sitä maagisuutta suomalaisestakin kirjallisuudesta löytyy, kun vain osaa valita oikeat kirjat luettavaksi.

Edit: Erja Manto lukee Sari Peltoniemen Kukka Kaalista täällä!

12 Responses to “opettajana opettajien maassa”

  1. Tuhat

  2. Operassa tuo innovatiivinen lehden nettisivu oli fontin puolesta luettavaa. Muotoilut eivät varmaan olleet toivottuja.

    Pitkä artikkeli ja täytyy siihen perehtyä tarkemmin. Noin muuten tuli mieleen, miten vähälle huomiolle on jäänyt Doris Lessingin Canopus Argossa -sarja. (Luin itse ne kaikki, viimeiseksi Shikastan… ;)
    Dorishan tunnettiin melko tarkan realismin äänitorvena, ja kun hän sitten kirjoitti puhdasta scifiä, esitteli oman kosmologiansa, oli seuraukset sekavia. Syntyi jonkinlaisia fundamentalisia uskontoja hänen fiktionsa ympärille, ja toisaalta sitten kirjallisissa piireissä katsottiin jokseenkin viisaaksi vaieta koko poikkeavasta tuotannon osasta.
    No, mene ja tiedä, minä vaan katselemaan jäin.

  3. JPK: “Tuhat”

    Tulet

  4. Joku oli nostanut lehden tuohon pöydälle, mistä nyt herättyäni sen luin. Tietysti kirjailija haluaa teksteilleen julkisuutta, mutta eikö ala olla ahdistavaa, kun on esillä joka paikassa? Ja kun opettajan ja kirjailijan rooleja noin sekoitellaan.

  5. Opettaja-lehdestä en ole koskaan pitänyt, ja Pasi-artikkelin kirjoittaja mielestäni kikkaili liikaa, mutta kuvat olivat hyviä ja sisältö periaatteessa asiaa. Jaan haastatellun kollegani näkemyksen aineiden korjaamisesta! Hyvä juttu sekin, että joku uskaltautuu ääneen kritisoimaan opetussuunnitelmien kohtuuttomuutta.

  6. Kiitos kirjavinkistä! Varmaan kolahtaa tuo Peltoniemi kun kolahtaa Gaiman ja Fedja-setäkin :)

  7. Sari Peltoniemi tosiaan on esiin nostamisen arvoinen kotimainen kirjailija!

    Mutta oletkos, Pasi, tutustunut Viivi Hyvösen uuteen Apina ja uusikuu -romaaniin? Luulisi kolisevan kaikille sinunkin tekstiesi ystäville.

    Hesarin arvostelu löytyy tuolta:

    http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kiviapina+salaisuuksien+%C3%A4%C3%A4rell%C3%A4/HS20080306SI1KU02f9y

  8. JPK, kiitän, oikaisin.

    Louk, esillä oleminen on välttämätöntä kirjailijauran kannalta, joskin esiintymiset alkavat välillä ahdistaakin. Onnistuneet lehtijutut eivät niinkään ahdista.

    Toni, en ole vielä tuota uutta Hyvöstä lukenut vaikka alustavasti kiinnostusta onkin. Toistaiseksi luen vain sellaisia kirjoja, joissa on peräkkäisiä kuvia tai joita olen itse paraikaa kirjoittamassa (niiden opetustyössä pakollisten lisäksi).

  9. Täytyisi vissiin lukea tuo iki-ihana Swiftin Gulliverin retket jälleen. Siellä taisi olla myös Opettajien maa…

  10. Ainakin sata laivaa?
    Jessus.
    Muuten asiallista keskustelua täällä.

    Tuosta radiojutusta en tiennyt mitään. Onneksi kerroit; muuten olisin kauheasti ihmetellyt, kun radion kuuntelijoilta rupeaa tulemaan fanipostia.

  11. No mähän kirjoitin että AINAKIN sata, eli jos niitä nyt olikin tuhat ja ylikin, niin ei kai pieni varovaisuus haittaa.

  12. Luin joskus viisi(?) vuotta sitten Peltoniemen Hirvi-romaanin ainakin tuhat kertaa. Pitäisi ehkä lukea taas. Se muistaakseni palautti uskoni fantasiakirjallisuuteen. Niihin aikoihin en keksinyt, mitä lukea, joten kokeilin Eddingsiä. Ei napannut.

Leave a Reply