En sitten kuitenkaan painanut nappia ja lähettänyt Jäniksenselän ohjuksia Iraniin

Viime aikoina en ole kovin paljon jaksanut lukea sellaisia kirjoja, joissa on niitä kirjaimia mutta ei kuvia muualla kuin kannessa. No, työn vuoksi jotain, mutta muuten homma on mennyt lyhytjännitteiseksi selailuksi. Sarjakuvia olen lukenut sitäkin enemmän. Ensimmäiset kymmenen Fablesia ovat nyt hyllyssä ja pian tajunnassakin, pari albumia on vielä lukematta. Hyvin kiinnostavia sarjakuvia, joiden parissa (muka) aikuinen lukija saa palata lapsuudesta tuttujen satuhamojen pariin ja seurata heidän vaiheitaan vanhoissa saduissa kuvattujen tapahtumien jälkeen.

Luin myös sellaisen albumin kuin Persepolis 2. (Ykkösen luen jahka käsiini saan.) Kyseessähän on iranilaissyntyisen naisen omaelämäkerta. Sitä lukiessa hämmästyin sitä, että hämmästyin huomatessani iranilaistenkin olevan ihmisiä. Jenkkipropaganda ja -näkökulma ovat jotenkin häivyttäneet sen seikan, että Iran ei koostu pelkästään Ahmed Ahneen näköisestä presidentistä (joka on ilmeisen ikävä ihminen) ja naksu-Khomeinin partaklooneista. Hei, siellä asuu ihmisiä, ei kaapurobotteja! Niillä vain on paskat johtajat, jotka ovat tehneet kansan yhteisestä uskonnosta sellaisen version, jolla voi hakata muita päähän.

Uskonnolliset tekstithän ovat vähän kuin sanomalehti: molempia voi lukea ajatuksen kanssa, tarvittaessa kriittisestikin, tai sitten ne voi kääriä rullalle lyömäaseeksi ja ruveta hallitsemaan lähiympäristöä. Ei tarvitse mitään enää sitten lukeakaan - kunhan huitelee vain kuonolle, jos joku yrittää kyseenalaistaa tekstien tulkinnan. Miesfundamentalistitkin lukevat Koraanista vain ne kohdat, joissa ei puhuta naisten oikeuksista mitään, ja nyt sitten ovat naispuoliset Koraanin tutkijat yrittäneet saada parrakkaat lajitoverinsa näkemään pyhissä kirjoituksissa jotain sellaistakin, jota niissä ei ole haluttu nähdä. Eli aika valikoivaa tuntuisi fundamentalistienkin fundamentalismi olevan.

Fundamentalisteista en Persepolis 2:n jälkeen pidä yhtään enempää kuin ennenkään. Fasisteja ovat. Koskee kaikkien uskontojen fundamentalisteja. Usko ei ole mikään tekosyy tyhmyydelle, vaikka auttaakin tarvittaessa suojautumaan kätevästi valistukselta ja siltä tiedolta, jota ihmiskunta on viimeisten vuosisatojen aikana onnistunut keräämään. Mutta suren kovasti, jos jenkit saavat päähänsä pommittaa Iranin fundamentalisteja, sillä siellä on kuulkaa seassa paljon ihan oikeita ihmisiä.

Persepolis on myös elokuva: