Kaikki kirjailijat pääsevät kapakkaan
Ilta-Sanomissa kerrotaan, että kirjailija Tervon ryyppyreissut vievät hänen vaimonsa yöunet. Oikein hyvä. Myytti alkoholia runsaasti käyttävistä kirjailijoista toki tarvitseekin määräaikaisvahvistusta. Pian joku muuten alkaisi kuvitella, että kirjailijuudessa onkin kyse kirjoittamisesta eikä siitä, että juodaan viinaa ja pidetään vaimo valveilla odottamassa.
Koska kirjailijat kilpailevat keskenään julkisuudesta, joka korreloi jossain määrin myyntilukujen kanssa, suoritan täten minäkin paljastuksen, joka liittyy alkoholiin ja vaimon yöuniin.
Alkoholipaljastus: Minulla on tuossa kirjahyllyssä pullollinen kirsikkalikööriä, jota en jaksanut edes avata, kun olin edellisen kerran juhlimassa. Mukana olleeseen päärynävodkapulloonkin jäi vähän pohjalle.
Vaimon uniin liittyvä paljastus: Vuosia sitten näin jostain syystä joka yö unia zombeista. Meillä oli silloin vesisänky. Vesi ilmeisesti varastoi unia, sillä kun vaimon kanssa vaihdoimme paikkoja sängyssä, minä lakkasin näkemästä zombiunia ja vaimo alkoi nähdä niitä. Uneni siis siirtyivät vaimolle, mistä hän ei ollut kovin ilahtunut.
Filed under: Aiheeton
En tiennytkään, että kirjailijat juovat päärynävodkaa. En tiennyt myöskään, että on semmoista kuin päärynävodkaa.
Ilmankos minusta ei tullut koskaan kirjailijaa. Join ihan tavallista votkoo raitilla.
Pidän kirjahyllyssä kirjoja ja viinakaapissa viinoja ja viinejä.
En kirsikkalikööriä tai päärynävodkaa saisi juotua. Mutta tuohan on hyvä idea! Pitää hankkia vain sellaisia alkoholijuomia, joita ei tee mieli juoda.
Alkoholijuomien säilyvyyshän on parantunut kovasti parissakymmenessä vuodessa. Opiskeluaikoina esimerkiksi kossupullo ei useinkaan säilynyt perjantaihin saakka, jos sen hankki hyllyyn jo alkuviikosta. Nyt taas monet juomat säilyvät kuukausitolkulla ja bileetkin saattavat loppua ennen juomien loppumista.
Juomien säilyvyydessä on ilmeisesti suuria maantieteellisiä eroja. Meillä ei nykyään meinaa säilyä mikään, syy on varmaankin ilmastossa ja sen muutoksessa?
Säilyvyydessään jo legendaarisen ennätyksen on minun hyllyssäni tehnyt kiinalainen Moutai (muistaakseni riisipohjaista tavaraa).
Tuotetta myydään valkoisessa läpinäkymättömässä lasipullossa, jossa on punainen, ruuvattava muovikorkki. Tuote tuo mieleen lähinnä moottoriöljypullon, mutta sisältö ei vain ole yhtä hyvää.
Melkoinen juhlanaihe pitää olla ennen kuin kyseisellä nautintoaineella alkaa kilistellä. Sen voin luvata.
Ja pakko lisätä toinen vappuvinkki, eli egyptiläinen rommi.
Etikettiä en saata edes kuvailla, mutta tästä stuffista kun vääntää daiquirin, kyseessä on lähinnä jäämurskan tuhlaus.
Eihän kukaan selvin päin viinaa sisuksiinsa kaada. Mutta miten sinne känniin pääsee, on edelleenkin arvoitus.
Sitä vaan yht´äkkiä on siellä. Moni on silloin juonut jopa sahtia tai riisiviinaa.
Mutta vasta taskulämmin pöytäviina tekee pojasta Härmän Häjyn. Sanovat ne häjyt ja irvistävät taas makeasti.
Mökiltämme ei juhannuspäivänä löydä yhtään täyttä alkoholijuomaa sisältävää pulloa… saatikka sitten vappuna.
Jotenkin kirjoittaminen ei tunnukaan niin mukavalta ajanvietteeltä, jos täytyy juoda jotain, mistä äly menee. Toivottavasti eduskunta ei tee lakia, joka määrää kirjailijat ryyppäämään säännöllisesti. Vielä olisi niin monta ideaa siirrettäväksi paperille…
P I Jääskeläinen
Iltasanomien lisäksi kandee vilkuilla muitakin aviiseja, joissa Kati Tervon “Kesäpäiväkirja” arvioidaan. Tai ainakin olla pahemmin luottamatta Iltiksen juttuihin. Eiks joo ?
Tässä kun on kälätetty siitä että mitä on se kirjailijuus ja kuka on kirjailija, runoilija, iskelmänikkari yms. jne.
Nyt tiedämme. että ne, jotka pääsevät kapakkaan ovat kirjailijoita! (Selvisi Kirjailijaliiton jäsenyyskriteerikin, oisko kapakan nimi Kosmos -Helsinki? Huono vitsi, myönnetään.)
—
Pieni muistelo 80 luvun aluilta:
Tuttuni ja ystäväni Arto Melleri ihmetteli syvästi minulle havaittuaan, että ihmiset Helsingin Kallion kapakoissa tarjosivat minulle, runoilijana, koko illan juomat, vaikken ollut julkaissut ensimmäistäkään kirjaa, mutta että kun hän tuli sisään, joutui hän pummaamaan, vaikka oli julkaissut jo toistakymmentä teosta…
Ehkä tilanne Arton suhteen parani myöhemmin, mutta tämmöisiä silloin ihmettelimme.
Onko kyse pääsemisestä vai voiko sinne joutuakin?
Ehkä Mellerin naamasta näkyivät jo ne toistakymmentä teosta. Hän oli valmis runoilija.