Hävyttömyyksiä, vitsauksia ja vähittäistä sekoamista

Kirjoitin romaaniin viime viikolla hävyttömän kohtauksen. Seuraavana päivänä jokin flunssavirus iski jälleen minuun. Kosto mallia VT. Vanhan zombileffan mainoslauseessa sanottiin: “Rukoile, että ne vievät läheisesi ensin!” No, minä olin tällä kertaa järjestyksessä toinen.

Telkkarissa on pyörinyt matemaatikkosarja nimeltä Num3rot, jossa matemaatikko aina rikoksen tai mullistuksen sattuessa laatii laskutoimituksia ja piirtää kaavioita murhien tai muiden ikävien asioiden leviämisestä ja lähtöpisteestä. Tässä tapauksessa lähtöpiste löytyy ilman laskutoimituksia: sen jälkeen kun nuorimmainen meni päiväkotiin, meillä ei ole kovin montaa peräkkäistä tervettä päivää nähty. Kun piltin kotiin tuoma, päiväkodissa askarreltu vitsaus on käynyt läpi viimeisenkin perheenjäsenen, onkin aika tuoda kotiin jo uusi vitsaus.

Nukkumaanmeno on jännittävää, kun on kipeä. Viime yönä, puoliunessa, kuvittelin saaneeni täytettäväksi kaavakkeen, jossa minun piti valita, käytänkö automaattiunta vai manuaalista versiota, jossa pitää itse huolehtia kaikesta. Valitsin vahingossa sen manuaalisen. Paha virhe. Loppuyö meni siinä, että yritin täyttää unikaavakkeen sellaista kohtaa, jossa kysyttiin unen tavoitetta, sitä mitä oikein aion unesta tehdä. En ymmärtänyt ja roikuinkin yhdellä sormella valvetilassa loppuyön, vaikka yli puoliksi olinkin unessa. Vain pari kertaa heräsin kylliksi, jotta tajusin sekoilevani ja aloin epäillä, ettei minun tarvitsekaan päättää unen käyttötarkoitusta. Sitten hörppäsin taas unta ja sama pähkäily jatkui.

Päänsärky aiheuttaa vielä kummallisempia unia. Niissä on yleensä rattaita ja kellokoneistoja, jotka on määrä virittää kuntoon ennen kuin nukkuminen on sallittua.

Ruoka ei oikein maistu, mutta töihin on sattuneesta syystä pieni pakko mennä. Ruokailun sijasta siis päivitän blogia ja käyn tsekkaamassa myös muiden blogeja. Löysinkin olotilaani vastaavan ilmestyksen Milla Paloniemen blogista: limaa erittävä saukko tuntuu juuri nyt läheiseltä hahmolta.