Paino sylkäisi lisää elikoita

Kustantamosta tuli viesti. Toisen painoksen tekijänkappaleet ovat noudettavissa. Mikä on tietysti mukavaa. Joku on siis ostanut novellikokoelmaani.

Flunssa alkaa olla päättymässä. En tullutkaan kunnolla kipeäksi, vaan tervehdyin vahingossa yön aikana enkä saanut pidetyksi yhtään saikkua. Mikä on tietysti mukavaa. Opettajanhommissa on stressaavaa olla sairauslomalla, kun homma ei kuitenkaan etene, jos opettaja ei ole roimimassa ruoskalla teinien selkää, ei kun siis kannustamassa lempeästi. Tuollainen stressi lienee merkki työmoraalista. Luulin tosin myyneeni omani joitakin vuosia sitten, mutta se taisikin olla sieluni. Ja kun asiaan nyt oikein perehdyn, niin se, mitä luulin sielukseni, taitaakin olla musta nahkatakkini.

Mistä tulikin mieleen, että huomenna keskiviikkona tulee Yle Teemalta Thomas Mannin romaaniin perustuva tv-sarja:

19.00 Tohtori Faustus

Nuori Adrian tuntee viehtymystä musiikkiin, mutta lähtee silti opiskelemaan teologiaa. Adrianin pyristely taiteen ja elämän ristipaineissa saa hänet solmimaan sopimuksen Paholaisen kanssa.

Kun 300 vuotta sitten opiskelin kirjallisuutta, minulla oli ilo seurata Teivas Oksalan luentosarjaa Thomas Mannista (ja toista luentosarjaa Eino Leinosta, mutta se ei liity mitenkään tähän). Kurssiin sisältyi myös lukupaketti, eli tiiliskivimäiset teokset Taikavuori ja Tohtori Faustus, joista molemmista pidin kyllä kovasti, siinä määrin Oksala oli saanut minutkin Mannista innostumaan. Teivas Oksalan puheista tajusin vain kymmenesosan, mutta se ei haitannut - oli inspiroivaa nähdä ja kokea klassisesti sivistynyt henkilö, olkoonkin että itse olen suuntautunut enemmän Buffy Vampyyrintappajaan kuin klassisiin asioihin.

7 Responses to “Paino sylkäisi lisää elikoita”

  1. Yritin itsekin nuoruudessani tehdä sopimuksen Paholaisen kanssa, mutta hän vain nauroi sanoen, ettei minulla ole hänelle mitään annettavaa.

    Huokaus. Pirullinen tyyppi - se Paholainen!

  2. Oliko Atenan toimistolle helppo löytää?

  3. Itse asiassa häilyin itse aivan toisaalle. Piti käydä hakemassa tekijänkappaleet mutta ajauduinkin kahden naikkosen kanssa erääseen huonomaineiseen paikkaan (jossa välitetään tiettyä pohjoisamerikkalaista valmistetta, jossa kahden sämpylän välissä on kuolleen eläimen kappale - kauhistuttavaa mutta totta…).

  4. Oksala on hauska ja asiantunteva mies. Haastattelen häntä kesällä juhlalehteemme, olisiko sulla hänelle kysymyksiä?

  5. Ei ole kysymyksiä, respektiä vain. Tai no voit sinä yhden asian häneltä kysyäkin, kunhan et vain kerro, kuka käski kysyä, ja varmistat, ettei minua näy parin kilometrin säteellä (= arvioitu tuhoalue): “Minkähän takia Eino Leino oli romaanikirjailijana niin kehno vaikka runoja hyvin rustasikin?”

  6. Kunnon runoja voi kirjoittaa kännissäkin, mutta romaanin mittaisen opuksen rustaamiseen tarvitaan runsaasti selviä vuorokausia ja vakituista kämppää.
    Niiltä osin Leino eli vakituisen epävakaata elämää. Kun vielä piti esittää sitä kansakunnan neroa. Joka olisi ollutkin, mutta nerouttaan juhliessaan meni järkikin.

  7. Pasi! Sinulle on kevyt kunnianosoitus blogissani tarinan muodossa! :)

Leave a Reply