The zoo under fire: lehdistöosumia
Kustantajalta tuli taas kopioita lehdistöosumista - kirjailijanhan ei ainakaan Atenalla tarvitse itse lukea jokaista ilmestyvää lehteä siltä varalta, että niissä olisi arvosteluja.
Taivaalta pudonnut eläintarha on esitelty lyhyesti Kotivinkissä, Päivi Mäkirinnan toimesta, otsikolla Ihme juttuja. Perässä on viisi tähteä, mikä ilmeisesti tarkoittaa hyvää.
Ilkassa novellikokoelmaa on käsitelty 4.5. 2008 hieman laajemmin otsikolla Lajimääritysten ulkopuolelta. Näkökulmana on lähinnä se, etten halua tulla lokeroiduksi scifi-kirjailijaksi (koska en sellainen ole). Outoa kyllä arvostelija Leena Tuomela mainitsee Tommy Hellstenin kirjan Virtahepo olohuoneessa, mutta kyllähän se niminovelliin tavallaan liittyykin.
Varsinainen arvottava osuus on tällainen:
Koska Jääskeläinen ottaa oppia ja vaikutteita niin kovin monelta suunnalta, se tekee kirjasta vaikealukuisen. Tarinoiden viidakossa on vaikeaa suunnistaa, kun rastit eivät noudata perinteistä kaavaa.
Kirjoittaja ei myöskään ” - - ymmärrä, miksi Jääskeläinen yrittää niin itsepintaisesti irrottautua scifi-kirjailijan viitastaan. Scifi-vaikutteita hyödyntävät Leena Krohn ja Johanna Sinisalo ovat saaneet Finlandia-palkinnon ja Maarit Verronenkin on ollut monesti ehdolla.”
No nyt on pakko vähän kommentoida itsekin.
Kriitikko siis valittaa ensin siitä, etteivät tekstini ole perinteistä scifiä, ja toteaa niiden olevan sen vuoksi vaikeita lukea. No voi hanhen maksa. Ei Seitsemää veljestä tai Sadan vuoden yksinäisyyttäkään varmasti ole helppo lukea, jos sitä yrittää väkisin scifin genreen runnoa ja scifinä lukea. Kahvikin maistuu pirun pahalta, jos sitä yrittää mehuna juoda. “Rastini” eivät noudata perinteistä kaavaa, daa, se on koko kirjoitustyylini ydin.
Eri asia on se, että novellini todella ovat aika monimutkaisia, eräänlaisia kirjallisuudellisia pirunnyrkkejä, mutta jospa niitä nyt kuitenkin luettaisiin ilman genreleimaa ja sellaisen mukana tulevia perinteisiä kaavaodotuksia.
Kriitikko tuleekin itse näyttäneeksi syyn siihen, että yritän niin “itsepintaisesti irrottautua scifi-kirjailijan viitastani” (jota muuten yksikään hänen mainitsemistaan toisista kirjailijoista ei myöskään suostu kantamaan). Miksi käyttää scifistin viittaa, jos ei scifiä kirjoita. En minä Batmaninkaan viittaa käytä, koska en Batman kerran ole, prkl.
Filed under: arvostelut
Kohtpuoliin, kulkiessasi kaduilla, ihmiset kerääntyvät ympärillesi, osoittelevat ja huutelevat: kifisti, kifisti
Vasta vanhana sinut arvotetaan scifi-seuran kunniamitalilla maininnoin: lopulta hän antoi periksi, ja: vanhana jokainen meistä pehmenee jostain kohtaa.
Scifi is the nigger of the world. Varmaankin kaikissa jutuissa, mitä olen novellikokoelmastasi lukenut, on mainittu, että Jääskeläinen on julkaissut novellejaan scifi-lehdissä. Sehän tekee niistä automaattisesti scifiä, right?
Tulee mieleen se, kun rautakaupassa myydään kassalla suklaalevyjä - koska ne ovat rautakaupassa, niiden on tällaisen toimittajan logiikan mukaan pakko olla työkaluja. Siltikään en ole kuullut yhdenkään (edes Hesarin) toimittajan yrittäneen lyödä nauloja seinään Mars-patukallla. Vai mistäpä sitä tietää.
Itsekin olen julkaissut scifi-lehdissä, joten olen varmaankin scifikirjoittaja, vaikka se yksi novellini potkittiinkin pois genrestä ihan sisältäpäin.
Joo, ok, en ehkä ilmaise ajatuksiani nyt kaikkein selkeimmin, mutta mikä niitä ihmisiä vaivaa!? Kuinka vaikeaa voi olla arvioida kirjaa genrettömänä? Hohhoi.
Noiden siteeraamiesi kohtien perusteella en ainakaan saanut sitä käsitystä, että arvostelija olisi valittanut sitä, ettet noudata tarpeeeksi rankasti juuri scifi-novellin kaavoja. Vaan ettet noudata mitään kaavoja
Iisi: Todennäköisesti saan dementiaosastolla raivareita kun joku sanoo vaikkapa: “Vieläkös sen Jääskeläisen henki pihisee?” “PRKL TÄSSÄ MITÄÄN SCIFISTELLÄ!” (Ja ei kun rauhoittavaa piikkiä pyllyyn papalle.)
Ladydee: Yeah. Minäkin ostin K-raudasta pussin lakuja ja käytin niitä nauloina remontissa. Oli tosin vähän vaikeaa rakentaa, kun ne eivät noudattaneet perinteisen naulan kaavaa vaikka niissä oli vähän samaa muotoa kuin perinteisissä nauloissa. (Onkohan ko. kriitikko muuten STY:n agentti… “Just when I thought I was out they pull me back in.”
TR: Sinä olet seuraava. Sinullakin on “yhteyksiä”. Ja se romaani tulossa. Älä suotta pyristele, tunnusta, että kauniiden Sälekivi-kansien takana odottaa aito scifi-romaani… Mutta joo, olen antikristus anarkisti enkä tiedä mitä haluan mutta tiedän kuinka sen saan.
“Kriitikko siis valittaa ensin siitä, etteivät tekstini ole perinteistä scifiä”
Ei ainakaan lainaamissasi kohdissa. Ehkä sitten muualla tekstissä, jota et vain ilennyt omassa blogissasi toistaa? Muuten pitää suositella äikänopelle omien luetun ymmärtämisen oppituntien kertaamista.
Ihan eri asia on, millainen kriitikko valittaa siitä, että teksti on vaikealukuista, jos siinä on vaikutteita monelta suunnalta. Vaikuttaa aika oudolta.
Njoo, ehkä se on noin, luetun ymmärtäminen menee opettajaltakin pieleen jos ei keskity. Mutta epäloogisuutta jutussa kuitenkin on siinä, että jos kerran teksteissä on vaikutteita monelta suunnalta (ja siitä seuraa vaikealukuisuuden kokemus), niin miksi niitä sitten scifiksi pitäisi nimittää ja tunnustaa - scifihän on vain yksi vaikutteiden lähde. Jos yksi esi-isistäni olisi vaikkapa ranskalainen, pitäisikö minun kävellä kadulla patonki kainalossa ja muuttaa nimeni Jean-Pierreksi?
Minun mielestäni nuo kaksi asiaa voi pitää ihan erillään: 1) kirjoittajan mielestä olet vaikeaselkoinen, koska otat vaikutteita niin monelta suunnalta, ja 2) kirjoittaja ihmettelee, miksi pelkäät scifi-leimaa.
Eihän nuo asiat ole välttämättä kirjoittajan mielessä ole toisiinsa liittyneet. Joku monelta suunnalta vaikutteita ottava ja siksi sekava voi rakastaa leimoja ja ilmoittautua scifi-, dekkari- ja rakkausromaanikirjailijaksi.
mutta ehkä pitäisi tosiaan lukea koko teksti…
Ja tuota kyllä ihmettelen, että miksi vaikutteiden ottaminen monelta suunnalta tekisi tekstistä vaikeaa seurattavaa. Oikeasti nuokaan asiat eivät liity toisiinsa! En minä ainakaan lue kirjoja kaavojen mukaan: koska Jääskeläinen on scifi-kirjailija, en hyväksy muuta ratkaisua kuin että Laura Lumikko on avaruusolio.
Nyt vasta tajusin: etkö SINÄ olekaan Batman, tuo unieni nahkaviittainen ritari??
TR: Joo, ne liittyivät yhteen lähinnä minun mielessäni. Ja oli kiva keuhkota jostain kun täällä blogissa on pitkään ollut niin tylsää.
Ja en, en ole Batman vaan aivan toinen uniesi viittatyyppi - vihjeeksi: En koskaan juo… viiniä. Mutta olethan sinä silti yhä Lara Croft…?
Ok. Genre-määrittelyistä voisi tapella kirjastojen ja kirjallisuudenlaitosten takapihoilla verissäpäin tuntikausia, eivätkä mitkään tuomarit osaisi päättää, kuka sai eniten pisteitä.. Tai ehkä Batman voittaisi?
Sattumoisin tunnen kriitikon ja hän on mitä herttaisin vanha lady, ei ehkä kuitenkaan omimmalla maaperällä realismin maanosan ulkopuolella. Ja toisaalta scifi-käsitteen käyttö koskemaan koko sitä kirjallisuutta, joka ei perustu mimesikselle, saa minutkin välillä repimään hiuksiani. Lukijan ei kuitenkaan tarvitse genremäärityksistä välittää, kirjoittajan ei ainakaan tarvitse niistä välittää, mutta välillä on hyödyksi, että kirjastonhoitaja tai kirjallisuudentutkija hahmottavat kirjallisuuden laajaa avaruutta sijoittamalla kirjoja genreperheyhteyksiin ja niiden välimaastoon.
Vaikeaselkoisuus taas - no, kriittisen lukijan subjektiivinen, mutta perusteltu mielipide. Joku toinen on kuitenkin täysin toista mieltä ja joku kolmas sitten kolmatta. So what.