Egogooglaaminen on ihan luonnollinen asia
Kaikki tekevät sitä, vaikka kukaan ei mieluusti tunnustaisikaan. Vai tekevätkö? Jos kirjoitan tähän “Jari Tervo”, tuoko nimi ennen pitkää Tervon itsensä ihmettelemään, mitä hänestä on kirjoitettu? (Sori Jari - lausuin turhaan nimesi, vaikka minulla ei ole nyt mitään sanottavaa uusimmastasi, Myyrästä kuitenkin pidin aivan sikana.) Entä muut kirjailijat, esimerkiksi Ilkka Remes, Sofi Oksanen, Kaari Utrio, Annika Idström tai Leena Lander - hiipivätkö he koskaan netissä kurkistamaan, miksi heidän nimensä on kyberavaruudessa lausuttu?
Ehkä asemansa vakiinnuttaneiden kirjailijoiden ei tarvitse tehdä niin, koska he saavat muutenkin palautetta lukijoiltaan. (Vai saavatko?) Kirjailijan kannattaa tietysti ainakin antaa itsestään sellainen kuva, ettei hänellä ole aikaa sellaisiin joutavuuksiin kuin netissä pyörimiseen - se lisää kirjallisuudellista uskottavuutta. Varmaankin moni ihan aidostikin sellainen on, että viis veisaa kirjan vastaanotosta, kun itse kirjoittaminen on pääasia. Itse kuitenkin olen vielä tässä vaiheessa kiinnostunut siitä, mitä lukijat ovat teksteistäni kirjoittaneet (kun en koko aikaa voi kirjoittaakaan). Kehut siivittävät kirjoitusintoa, haukut voivat opettaa jotakin, mainituksi tuleminen tarkoittaa sitä, että kirja on löydetty ja ehkä luettukin.
Eikä pidä väheksyä viidakkorummun vaikutusta lukijoiden saamiseen. Minulla on sellainen tunne, että esimerkiksi Lumikko ja yhdeksän muuta sai huomattavan osan lukijoistaan siitä innostuneiden lukijoiden nettimerkintöjen ansiosta.
Kun tänään googlasin “Taivaalta pudonnut eläintarha”, löysin lukijapalautetta tai muunlaisia mainintoja mm. seuraavilta sivuilta:
Kirsi Piha, Helsingin Sanomien lukupiiri
Helsingin kaupunginkirjasto - sata halutuinta juuri nyt
Ja näille sivuille ryömin nettikäytäviä pitkin, samalla tavalla kuin Laura Lumikko, joka kävi lukemassa kirjoittamiaan kirjoja kaikkien niiden kotona, jotka olivat niitä hankkineet…
_____
Edit:
Järjestelmä siirsi Timon kommentin spam-kasaan, ja vaikka yritin palauttaa sen sinne, mihin se oli tarkoitettukin, kommentti katosi jonnekin. Kommentissa kuitenkin mainittiin tämä linkki, jossa TPE:tä kommentoidaan ei tekstin vaan kuvan avulla:
Filed under: Aiheeton
Tokihan sitä egogooglataan (päädyin tänne itse asiassa Technoratin linkkiseurannan kautta, kun olit linkittänyt Kirjavinkkeihin - egogooglailua sekin). Prothan käyttävät Google Alertsia: minulla on tallennetut haut sekä omalle nimelleni että molempien kirjojeni nimille, niin näkee heti, kun joku jossain kirjoittaa jotain. Harmillisesti jälkimmäisestä (Tarotista texas hold’emiin - 600 vuotta korttipelien historiaa) kukaan ei ole oikeastaan vielä kirjoittanut mitään…
Aika harvassa ovat todennäköisesti ne kirjoittajat jotka eivät olisi koskaan hakeneet omalla nimellään ja “yrittäneet” löytää jotain tietoa itsestään.
Kiitos korjaavasta liikkeestä! Sitä linkkiä vähän submitin hetkellä mietinkin…
Muuna mainintanahan siinä oli aiheesta, että omassa blogissani on käynyt (ja kommentoineetkin molemmat!) selvästi egogooglauksen jäljiltä Petteri Järvinen ja se yks tähtitieteilijänainen, jonka kirjasta tykkäsin & kehuin (en nyt kyllä muista heti nimeä).
Minusta egogooglaamiseen menee turhan paljon aikaa. Toki onhan se joskus tarpeen noin itsetunnon kannalta, että näkee tulleensa huomatuksi. Tosin ei aina välttämättä kovin miellyttävässä valaistuksessa, ja silloin se siitä itsetunnosta…
Mutta että pohtimaan noita selvityksiä ja taulukkoja, siihen tarvittaisiin palkattu toimistotyöntekijä, ja mitä hän minulle sitten kertoisi?
Eiköhän ihmiset ota minuun yhteyttä itse, jos tarvetta siihen tuntevat moisen toimenpiteen suorittamisen verran. Muuhan on pelkkää avaruuden taustahälyä.