Tuntematon tulevaisuus 1999 (meni jo)

Poikasena luin innoissani sarjakuvalehteä, jonka nimi oli 1999. Tarinat olivat luultavasti hölmöjä, mutta tulevaisuutta luotaava lehti kiihdytti mielikuvitusta. Nyt tuntuu jotenkin väärältä, että vuosi 1999 tuntemattomine tulevaisuuksineen onkin jo historiaa. Toisaalta vuosi 2008 tuntuu välillä aika scifistiseltä. Televisiot ovat valtavan suuria muinaistöllöihin nähden, internet tarjoaa kaikkea mahdollista mukaan luettuna kaikki ne musiikkivideot, jotka olisin teininä halunnut nähdä (mutta joita esitettiin televisiossa vain äärimmäisen harvoin, jos silloinkaan), kaikki kehittyy - erityisesti sähkölaskun koko.

Kerran lainasin yhdeltä tutulta videokasetin, jossa oli mm. Exploitedin konserttivideo. Video oli kuitenkin nauhoitettu lp-nopeudella, kun minun vhs-nauhurini toisti vain sp:tä. Otti päähän. En nähnyt tätäkään:

Ja nyt taas ei enää kovin paljon kiinnosta, tämä genre. Tulevaisuuden aikuinen minä kuuntelee kehittyneempää musiikkia, esimerkiksi The Old Dead Treetä ja Amorphista.

Taloon on nyt siis tilattu (vaan ei vielä toimitettu) uusi ja ihmeellinen jätevesijärjestelmä, joka sekin on osa tämän päivän todellisuutta, joka joskus aiemmin oli tuntematonta tulevaisuutta. Sähkölaitoksen ilmoitus muhkeista hinnankorotuksista sai pohtimaan tuntematonta huomispäivää tarkemminkin, ihan käytännön kannalta. Sähköä on aika vaikea säästää. Toki yritän sammutella lamppuja huoneista, joissa ei ole muita kuin ehkä kummitushenkilöitä ja kotitonttuja, yritän kytkeä vesikiertoisen sähkölämmityksen pois päältä heti kun ilmat sen vain sallivat ja yritän olla pitämättä sitä kuumemmalla kuin välttämätöntä, en jätä televisiota itsekseen möykkäämään kovin pitkäksi aikaa, vaihdan kaikki mahdolliset hehkulamput energiansäästölamppuihin tai edes loisteputkiin, käytän tietokoneen virransäästötilaa jne. En kuitenkaan halua ryhtyä jeesustelemaan siinä määrin, että katsoisin varpusen perseen kokoista telkkaria tai pakottaisin koko perheen tyytymään vain yhteen telkkariin - kyllä sellainen kuuluu lastenhuoneeseenkin. Jonkin yksittäisen laitteen eliminoiminen ei käytännössä näkyisi missään, paitsi tyyliin “jos jokainen maailman ihminen istuisi joka ilta tunnin pimeässä, säästäisimme vuodessa yhden ydinvoimalan verran”, mutta kun jokainen ei kuitenkaan niin tee.

En siis luovu plasmatelkkaristani ja itse asiassa kävin tänään ostamassa kuivausrummunkin, ettei talo homehtuisi jatkuvasti kuivumassa olevien pyykkien takia, joten olen kaukana mallikelpoisesta viherhipistä - vaikka Vihreään liittoon kuulunkin. Yritän silti säästää sähköä siellä, missä voin, niin kauan kuin homma ei mene naurettavuuksiin ja vaikeuta päivittäistä elämää kohtuuttomasti. Siksipä lähetinkin eilen illalla useita tarjouspyyntöjä ilmalämpöpumpuista (tosin erään yrityksen sivuilla puhuttiin “ilmalämpöpimpuista”, joka terminä kuulostaa paremmalta), joiden avulla voi säästää enemmän tai vähemmän lämmityskustannuksissa - ja lisäksi parantaa sisäilman laatua. Sikäli kuin saan sopivan tarjouksen ja löydän jostain rahaa urakoitsijaa varten, muutan siis taloa entistä teknisempään suuntaan ilmalämpöpimpun avulla.

Kerrostalossa asuessa ei tarvinnut tällaisia pohtia. Riitti, että kuunteli naapureiden möykkää ja kävi välillä oven takana murisemassa. Yläkerran asukkaiden vedet tulivat omaan kylppäriin, mutta taloyhtiö ei ilmoitukseen reagoinut muuten kuin puhumalla tulevasta peruskorjauksesta jota sitten ei kuitenkaan koskaan tullut. Saunasta joku potki aina ovet hajalle, mikä ei varsinaisesti lisännyt asumismukavuutta. Ja samalla kun asukkaat siivosivat pihaa talkoilla (olin itsekin joskus mukana), yläkerran paviaanit paiskoivat nurmikolle kaljapulloja ja tupakantumppeja. Ihanaa oli tuo idyllinen aikamme kaupungin vuokratalossa.

Nyt, omakotitalossa, huolet ovat toisenlaiset. Pitää laajentaa oma tietoisuus käsittämään talon rakenteet, energiavirtaukset, viemäriputket, ilmankulku jne. Ei ole varaa heittäytyä boheemiksi. Joskus pitää huolehtia myös talon asukkaista. (Tiesittekö, että esimerkiksi lapset pitää ruokkia joka päivä? Muuten ne saattavat karata, purra tai kuolla nälkään.) Tekisi mieli palkata oma talkkari hoitamaan tuollaiset maalliset talonhoitoasiat, jotta itse voisi keskittyä kaikkeen muuhun, esimerkiksi kirjallisuuden korkeissa sfääreissä liihotteluun ja luomisen tuskaan. Mutta itse tässä pitää se talkkarikin omasta sisimmästä löytää. Onpahan sitten, mitä muistella, kun Joanne Rowlingsin lailla lopulta kohoan rikkauksiin ja muutan asumaan energiataloudelliseen kartanoon ja palkkaan legioonan talonmiehiä - tai ehkä sittenkin talonnaisia, ihan vain tasa-arvon nimissä. Ja jos niin ei koskaan jostain syystä kävisi, onpahan ainakin katto pään päällä, ellei jättiläisgorilla käy repimässä sitä pois.

Japanilaisten tiedemiesten mukaan ilmastonmuutos todellakin voi synnyttää valtavia gorilloja ja dinosauruksia, joista sitten on kaikenmoista harmia: