Liikaviisaiksihan niitä ajetaan

Uudessa Suomessa kirjoitellaan kouluammuskeluita sivuten, että nuorilta vaaditaan liikaa, mikä sitten saa jotkut syrjäytymään.

Kouluammuskeluun liittyy myös kiusaaminen, ja kiusaamiseenhan kovat vaatimukset eivät suoranaisesti liity. Kouluissa on kiusattu aina, eikä kiusaamista saada loppumaan ennen kuin systeemistä kehitetään sellainen, että kiusaaminen havaitaan heti ja siihen puututaan juuri niin tiukasti kuin tilanne vaatii – eli jos kiusaaja ei kiusaamista itse lopeta, sen loppumisesta huolehditaan hänen puolestaan, tavalla tai toisella. (Itse suosittelisin sitkeästi kiusaamista jatkavien oppilaiden syöttämistä krokotiileille, joita jokaisen koulun pihaan pitäisi tarhata.)

Mitä vaatimuksiin tulee, niitä on todellakin liikaa ainakin lukiotasolla. Opetussuunnitelmassa edellytetään ja kuvitellaan ties mitä, mutta käytännössä useimmat eivät opi kunnolla esimerkiksi äidinkielen uusia sisältöjä, koska mitään ei ehditä opiskella perusteellisesti. Silloin ei mitään siis oikein kunnolla voida myöskään vaatia – mutta vaaditaan sittenkin, arvaamattomien ja usein typerien yo-tehtävien merkeissä. Itse vaatimisessa ei ole mitään vikaa, vaatimukset ovat tie kehittymiseen, mutta jotta voisi vaatia, pitäisi ensin ehtiä opettaa ja oppia. Nyt ei ehditä. Jotkut harvat hallitsevat joka suuntaan avautuvat ja kuiluksi syvenevät sisällöt luontaisen nerokkuutensa turvin, useimmat sohivat vähän sinne päin ja joko ahdistuvat tärviölle tai ottavat kilahtamiselta välttyäkseen hällä väliä -asenteen, mikä on strategiana ihan käypä.

Nykyinen opetussuunnitelma äidinkielessä perustuu käytännössä juosten kusemisen ihanteeseen. Paperilla kaikki ovat hyvin motivoituneita ja osaavia, käytännössä roiskuu pahasti.

Vielä yksi samansuuntainen opetussuunnitelman ja ylioppilaskokeen uudistus lukion äidinkieleen ja minä vaihdan alaa. Alan vaikka kasvattaa krokotiileja, joita sitten myyn kouluille kiusaamisen lopettamista varten.