Voi, kuinka paljon minä pidänkään talven pimeydestä! (En kovinkaan paljon.) Tässä vaiheessa vuotta ei erityisemmin luovuus kuki, eikä oikein muukaan. Kotona kävelen väärinpäin katossa ja näykin lepakoita, joiden valitus käy hermoille. Lähtisin ulos, mutta maisema soittaa doom metallia liian kovaa, ja oravat höpöttävät puissa sekavia – valon puute ajaa ne psykoosiin, tiedättehän, ja jos niitä unohtuu kuuntelemaan liian tarkasti, eksyy puiden sekaan eikä enää koskaan löydä takaisin kotiin. Ja siinä vaiheessa pitääkin sitten jäädä pelaamaan räsypokkaa kuolleiden prinsessoiden kanssa, mikä on lopultakin aika morbidia puuhaa.
Filed under: Aiheeton
Sää on, paitsi hyvä kevytlevitteinen keskustelun aihe, myös hyvä syy olla negatiivisesti suuntautunut hörhöolento. Kunnon sääväninä tekee ihmisen pohjimmaltaan jopa tyytyväiseksi.
Muistan asumisen etelän lämmössä: kummasti alkoi kaivata kunnon kylmää ja aitoa palelemista.
Mä oon just niin kännissä kun pikkujoulujen jälkeen olla voi, joten tossa on helvetisti järkeä. Keep up the good work!