Kustantamosta tuli tekijänpalkkiotilitykset vuodelta 2008. Lumikon pokkariversiota on vielä viime vuoden (2008) aikana mennyt 225 kappaletta, mikä on ihan kivasti ottaen huomioon, että kyse on jo vuonna 2006 ilmestyneestä romaanista, jonka pokkarilaitos ilmestyi 2007. Taivaalta pudonnutta eläintarhaa on mennyt viime vuonna (sehän ilmestyi viime vuoden alkupuolella) vähän alle 800 kappaletta. Bestseller-kirjailijuus siis odotuttaa itseään vielä jonkin aikaa, mutta Suomen oloissa nämä ovat ihan kohtalaisia lukuja – pelkkiä maapähkinöitä toki verrattuna myyvimpään kärkeen. Lukijoitahan toki on myytyjä kappaleita enemmän, kun kirjastot on keksitty ja ihmiset lainailevat kirjoja toisilleen.
_____
Taannoin romaanin Lumikko ja yhdeksän muuta tiimoilta vireillä ollut elokuvahanke meni jäihin tuottajan vetäydyttyä. Nyt on eräs toinen tuottaja ilmaissut kiinnostuksensa, kirjasta alunperin kiinnostuneen elokuvaohjaajan kanssa. Saapa nähdä, sanoi entinen television omistajakin, kun viranomainen salakatselun kielsi.
_____
Keskeneräisen romaanin kirjoittaminen on edelleen hidasta mutta vaikeaa. Pitäisi ehkä pyrkiä ajattelemaan yksinkertaisemmin, niin sivuja syntyisi nopeammin. David Lynchin haamu pyrkii koko ajan ohjaamaan ajatteluani, mikä tekee kirjoittamisesta jonkinlaista käänteistä pommin purkamista. Jokaisessa kirjassa on vaikeampia ja helpompia kohtia, niin kirjoittajan kuin lukijankin näkökulmasta, mutta tässä tekeillä olevassa tuntuisi olevan ainakin kirjoittamisen kannalta vain vaikeita ja vielä vaikeampia kohtia. Kun kuvailee arkea (joka on olennainen osa tätä tarinaa), on vaikea kirjoittaa niin, että lukija haluaa jatkaa lukemista sen sijaan että esimerkiksi menee porekylpyyn juomaan absinttia ja nauttimaan kuumasta höyrystä tai pukeutuu ranskalaiseksi sisäköksi ja lähtee huvipuiston peilitaloon.
Filed under: Aiheeton
Jos saat sen kirjan luettavaan muotoon, niin pukeudun sisäköksi ja menen paikalliselle nakkikioskille puhumaan mukavia.
Onko David Lynch kuollut? Ikävää.
Tiina, me molemmat tiedämme yhtä hyvin, ettei lynchiläisyys edellytä että haamun alkuperäiskappale olisi kuollut – tai mitään muutakaan loogista. Itse asiassa sanon sinulle että punainen lamppu, ja ne kauheat jänikset.
Me emme tiedä mitään yhtä hyvin.
Toistan: kauhea lamppu ja punaiset jänikset. Luulo on tauti, mutta tieto tappaa varmasti, siellä missä pöllöt pesivät.
“Keskeneräisen romaanin kirjoittaminen on edelleen hidasta mutta vaikeaa”
Äläpä huoli, olen tässä kirjoittanut, hahmotellut, koonnut, ynnä muuta kaikkea sellaista asiaan kuuluvaa, esikoisrunokokoelmakseni jo liki 30 vuotta! Ja kaiken kukkuraksi ei siitä ehkä edes tule runokokoelmaa, vaan jonkinlainen proosateos…
Että kirjotteles vaan keskeneräistäsi huolia vailla ja lauleskellen!!!
Pikku juttu – minun suuri aikalaisromaanini, jonka aloitin jo n. 42 v. (aivan, vuotta) sitten ei ole vieläkään läheskään valmis! *PEACE*
Niin, Polga, ehkä tässä pitkänlinjan aikalaiskirjoittamisessa on se ongelma, että matkan varrella aikalaisuus piru vieköön tuuppaa muuttumaan?
“Kun kuvailee arkea (joka on olennainen osa tätä tarinaa), on vaikea kirjoittaa niin, että lukija haluaa jatkaa lukemista sen sijaan että esimerkiksi menee porekylpyyn juomaan absinttia ja nauttimaan kuumasta höyrystä tai pukeutuu ranskalaiseksi sisäköksi ja lähtee huvipuiston peilitaloon.”
Joo. Oletteko lukeneet Matti Pulkkisen kirjaa Romaanihenkilön kuolema ? Siinä on suurelta yleistöltä piiloon jääneitä teemoja, oliko se julkaistu 70 vai 80 luvulla en muista. Nimenomaan kirjoittamisesta, tiedottamisesta ja kaikesta muusta mitä sen ympärillä on.
Heitinpä sinua kirja-aiheisella haasteella blogissani. http://yopop.wordpress.com/2009/05/28/lempikirjoja-meemistellen/
On ehkä myös mahdollista, että löydyt minun listaltani… Uutta romaania odotellessa.