Pitkä blogihiljaisuus ja sen rikkominen

Juu, en ole kirjoitellut tänne mitään vähään aikaan. Ei ole huvittanut. On ollut hiljainen olo. Ei ole ollut mitään asiaa, paitsi joillekin yksittäisille ihmisille, ja heille puhun mieluiten muiden, rajatumpien medioiden välityksellä – joskus jopa ihan luonnossa. Mieluiten niin, että läsnä on pari jänistä, vähintään pieni metsikkö ja puussa pari lintua. Ja polku, ettei ihan umpimetsässä tarvitse rämpiä.

Kesäkuu meni pitkälti latautuessa. Romaanikäsiskin sai olla rauhassa, kun kirjoittaja kokosi henkisiä ja fyysisiä voimiaan ja ajoi verenpainettaan inhimillisiin lukemiin. Kun suht pieniä vastoinkäymisiä sopivasti kohtalo ketjuttaa, ne käyvät yllättävällä tavalla voimien päälle. Ei mitään mainittavampaa, kuitenkaan. Ja nyt on latauduttu. Lomaa on vielä onneksi jäljellä, romaanikin on taas työn alla ja kirjoittaminen tuntuu hyvältä. Hetkittäin jopa pidän omasta tekstistäni. Ja välillä en. Silloin ihmettelen, mistä hitosta olen saanut päähäni, että osaisin muka kirjoittaa.

Kesäkuun aikana katsoin Battlestar Galactican viimeisen tuotantokauden. Parhaita sarjoja, mitä olen nähnyt. Ehdottomasti paras scifi-sarja, mutta pärjäisi hyvin ihan draamankin luokassa. Välillä yritin katsoa Star Trek Enterpriseä, jonka ostin Huuto.netistä. Ei oikein iske. Stargate Atlantiksen viides tuotantokausi toimi paremmin – olen alkanut pitää kyseisestä sarjasta, vaikkei se Galacticalle vertoja vedäkään. Ja ranskalaisia elokuvia olen digiboksilta ja dvd-hyllystä katsellut. Niihin perehtyminen liittyy tekeillä olevaan romaaniini, jossa katsotaan ranskalaisia elokuvia.

Ja tulihan tuossa keväällä nähtyä myös True Bloodin eka tuotantokausi. Hieno sarja.

_____

Heinäkuun alkupuolella pitäisi tavata muuan tuottaja. Puhutaan Lumikon filmaamisesta. Toteutuupa tai ei, on mukavaa kun on vireillä kivoja asioita.

_____

Harmitti hieman, kun oma ehdokas ei päässyt läpi eurovaaleissa, mutta hyvää ehdokasta kannattaa kannattaa, vaikka ehdokas lopulta rannalle jäisikin. Nykypoliitikoissa on siinä määrin kieroja lieroja, että on ihan terveellistä kyetä uskomaan edes yhden politiikassa toimivan ihmisen selkärankaisuuteen niin että kehtaa julkisesti myöntää häntä kannattavansa. Ja onhan niitä toki muitakin. (Anni Sinnemäkikin on lisäksi varsin söpö työministeriksi.) Ne lammikon isot kalat vain usein kelluvat selällään ja haisevat eivätkä siltikään suostu tulemaan pois vaikuttamisen lammesta. Ihan kunnollisia ollaan, väittävät, vaikka kenen tahansa nenä sanoo muuta. Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin kun ei kuulu sellaisia eksoottisia ilmiöitä kuin kunniantunto, suoraselkäisyys ja vastuun ottaminen. Ja miksi kuuluisikaan, kun typerät äänestäjät luottavat vuodesta toisiin samoihin kellujiin, olipa syytä tai ei – yleensä ei.

_____

Kesäkuussa kuoli yksi perheen gerbiileistä ja Michael Jackson. Toinen haudattiin meidän pihaan, en kerro kumpi. Sen kuolleen gerbiilin tilalle piti ostaa kaksi uutta, jotta kuolleen kaveri saisi seuraa eikä kuolisi yksinäisyyteen. Ja niitä piti ostaa kaksi, että kun se vanha kuolee, on sitten nuorilla gerbiileillä seuraa toisistaan, jos vain molemmat pysyvät terveinä eivätkä menetä henkeään.

_____

Olen harkinnut parin vuosikymmenen ajan tatuoinnin ottamista. En vain ole osannut päättää sopivaa kuvaa, jota jaksaisin katsella loppuikäni. Nyt on viimeinen hetki toimia, ennen kuin nahka on liian rullalla. Parikymppisenä olisin ottanut pääkallon tai jotain muuta yhtä hoopoa, joten on hyvä, etten silloin ottanut. Nyt kai olen niin aikuinen kuin koskaan tulen olemaan, joten uskallan ehkä jo tehdä valintani. Ei pääkalloa, mutta toisaalta goottilainen estetiikka viehättää yhä. Mutta jotenkin sen pitäisi liittyä kirjoittamiseen. Pegasos ei tule kysymykseen, koska en pidä hevosista. Ehkä jonkin muusan kuva? Kalliope? Tai jokin kirjallisuudellista vampirismia symboloiva juttu?

Pitänee perehtyä asenne- ja kirjallisuuskytköksiseen symboliikkaan.