Kirjamessuzombi 2

Tulin juuri Jyväskylän kirjamessuilta. Oliko kivaa? Oli ja ei. Kivaa ei ollut lähteä hyhmäisenä sunnuntaiaamuna, levottomasti nukutun yön jälkeen, tapahtumaan, joka etukäteen mielessä näyttäytyi meluisana ja hermostuttavana. En pidä massatapahtumista, niissä pitäisi olla aina hieman humalassa, jotta hälinä ei kävisi hermoille. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä paikalle vasta puoli tuntia ennen omaa esiintymistä, jotta pääsisin lavalle [...]

Mitääntekemättömyyspäivä

evvvk

Saksinko sunnuntait kalenterista

Mein Gott - olen alkanut epäillä, että peräti joka seitsemäs viikonpäivä on sunnuntai…
Tein Facebook-testin “Mikä Simsonien hahmoista olet” ja vastaukseksi tuli Marge Simpson. Miehinen itsetunto luonnollisesti kohenee tästä tuloksesta kovasti, mutta mitä muutakaan sunnuntaina voi odottaa.
Kirjoitan uusiksi Murmaa-novellia. Kohtaan kaikennielevän keskeneräisyyden vapisevana mutta päättäväisenä ja silppuan sanoja, virkkeitä ja kappaleita Musti-nimisellä miekalla.
Sunnuntaiangstiin sopivaa musiikkia tässä:

Askelia pysähtyneisyyden kuorella

Tietyssä mielessä sunnuntai ei ole viikonpäivä vaan mielentila, joka kulkee tummana pohjavirtana kaikkien päivien alla - kerran viikossa se vain tulee kunnolla näkyviin ja tulvii. Iloiset ajatukset ja reippaat aikomukset kelluvat ja kastuvat ja vettyvät, eikä vakuutus korvaa penniäkään.
Jotain hyvin olennaista sunnuntaipäivien olemuksesta on saavuttanut ohjaaja Wong Kar-Wai useissakin elokuvissaan, mm. tässä: