Palautetta / kysymyksiä
Kun uusi kirja ilmestyy, kirjailija kiertelee erilaisissa tilaisuuksissa haastateltavana ja kertomassa teoksistaan. Samalla kirjailija tapaa lukijoitaan. Joskus lukijalla on kysymys ja toisinaan lukija saa kaiken hälinän keskellä tuon kysymyksen esitetyksikin kirjailijalle. Jos oikein hyvin käy, kirjailija kykenee peräti vastaamaan kysymykseen - harvemmin kuitenkaan kovin järkevästi.
Sanotaankin, että elävä kirjailija on kirjasta innostuneelle lukijalle usein pettymys. Kuolleita kirjailijoita taas harvemmin tapaa - muualla kuin kotitaloni kellarissa, minne he kokoontuvat suomalaisen kirjallisuuden päivänä järsimään paleltuneita perunoita, haastamaan riitaa ja tyrkyttämään vanhoja ideoitaan: “Kun sinä poika nyt olet vielä elossa, niin kuule, sinähän voisitkin kirjoittaa sen jatko-osan, jota minä meinasin kirjoittaa, eli siinä sitten löytyisi se kahdeksaskin veljes, joka olisi heti syntymässä lähetetty pois, kun se oli niin hirmuinen…”
Kun nyt kerran netissä ollaan, voit esittää ihan rauhassa sen kysymyksen, joka mielessäsi pyörii. Pidätän itselläni oikeuden valehdella niin, että herkempiä hirvittää. Voit antaa palautettakin, jos siltä tuntuu.
Jospa minä sitten kysyn: En ole tutustunut tuotantoosi, kuullut kylläkin puhuttavan siitä. Jonkin fantasiapalkinnon näköjään olet saanut, mikä ei minua houkuttele koska en pidä fantasiasta, Tolkienin jätin kesken kun yritin sitä lukea. Hotakaista lähinnä luen ja Hämeen-Anttilaa, ja sellaisia. Voisitko kertoa, millaisille lukijoille sinä kirjojasi kirjoitat, eli kannattaako minunlaiseni vaivautua?
Kiitän rouva Kiveä kysymyksestä. Vastaan siihen julkaisemalla tässä tuoteselosteen, jonka taannoin laadin niille, jotka harkitsevat romaanin Lumikko ja yhdeksän muuta lukemista:
Erilaiset ihmiset pitävät erilaisista kirjoista. Kahdella eri ihmisellä voi olla joitakin yhteisiä suosikkeja ja toisaalta kummallakin sellaisia suosikkeja, jotka eivät lainkaan vetoa toisen kirjamakuun. Kirjallisuuspalkinnot jaetaan muutaman ihmisen kirjamaun perusteella, joten palkittuja kirjoja ostavat ihmiset päätyvät hankkimaan jotain sellaista, mikä ei välttämättä juurikaan vastaa heidän omaa makuaan. Samalla heiltä saattaa epäonnistuneen markkinoinnin vuoksi jäädä löytämättä teos, joka miellyttäisi heitä suuresti.
Mikä tragedia!
Auttaakseni oikeita ihmisiä löytämään romaanin Lumikko ja yhdeksän muuta ja vääriä ihmisiä välttämään sitä teen tässä uhkarohkean yrityksen purkaa romaanin piirteet ja ominaisuudet sellaiseen muotoon, että jokainen voi itse sovittaa sitä lukijaprofiiliinsa.
1) KIRJALLISUUDELLISET VAIKUTTEET
Jokainen kirjailija kirjoittaa teoksensa siten, että taustalla vaikuttavat tietyt aiemmin kirjoitetut kaunokirjalliset teokset. Kirjailija toki lukee elämänsä aikana tuhansia kirjoja, mutta kaikki kirjat, joista kirjailija on pitänyt, eivät suinkaan tarjoa kirjailijalle suoria vaikutteita. Jotkut kirjat herättävät kirjailijassa kunnioitusta mutta ovat hänen omalle kirjailijalaadulleen vieraita. Vain harvat kirjat jäävät vaikuttamaan kirjailijan tajuntaan siten, että ne ohjaavat kirjailijan omaa luomistyötä.
Luettelen tässä joukon kaunokirjallisia teoksia, joiden tunnen vaikuttaneen luomisprosessiini kirjoittaessani romaania Lumikko ja yhdeksän muuta. Mitä useampi mainitsemistani teoksista löytyy suosikkilistaltasi, sitä todennäköisemmin myös kirjoittamani romaani vastaa juuri sinun lukijaprofiiliasi.
Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Peter Höeg: Lumen taju, Rajatapaukset
Kurt Vonnegut: Titanin seireenit
Isabel Allende: Henkien talo
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Gabriel Garcia Marquez: Surullinen ja uskomaton tarina
Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Peter Straub: The Ghost Story
Lewis Carrol: Liisa ihmemaassa
Thomas Mann: Tohtori Faustus, Taikavuori
Anne Rice: Veren vangit
Carl Barks: Koko tuotanto
2) MUUT TAITEELLISET VAIKUTTEET
Kirjailija ei ammenna vaikutteita yksinomaan kirjallisuudesta, vaan myös elokuvista, maalaustaiteesta, sarjakuvista, tv-sarjoista ja musiikista. Käytännössä vaikutteet voivat näkyä esimerkiksi tunnelmassa, tyylissä ja rakenteessa. Toisaalta ne voivat olla myös näkymättä. Kirjoittaessani romaania tiedostin jollain tasolla ammentavani vaikutteita seuraavista ilmiöistä:
Fellini: 8½, Tie
Pedro Almodovar: Huono kasvatus, Kaikki äidistäni, Puhu hänelle
Buffy the Vampire Slayer
Kummisetä 1 ja 2
Henkien kätkemä
Ringu (unien taso)
Chagallin maalaukset
3) TEMAATTINEN TASO
Jos erilaiset taiteelliset vaikutteet ovat muovaamassa romaanin havaittavia piirteitä, temaattinen taso määrittelee teoksen sielun. Romaanissani tarkastelen seuraavia perimmäisiä kysymyksiä:
Ihmisen identiteetti ja sen hauraus
Ihmisten keskinäinen riippuvuus
Ihmisten julmuus toisiaan kohtaan
Totuus ja itsepetos
Petos ja uskollisuus
Kirjallisuuden perimmäinen olemus
Kirjoittamisen perimmäinen olemus
Kunnianhimo ja moraali
Yksilön ja erilaisten yhteisöjen suhde
Rikos ja rangaistus
Unelmien ja todellisuuden suhde
Todellisuuden perimmäinen luonne
Luopumisen vaikeus
4) JUONELLISET AIHELMAT
Kaikkia mainitsemiani teemoja on mahdollista tutkia eri tavoin. Valitsin juoneni osasiksi mm. seuraavat elementit, joiden avulla arvelin pääseväni käsiksi temaattiseen ytimeen:
Yhdistykset ja salaseurat sekä niiden rituaalit.
Salaisuudet.
Murhat, selvittämättömät rikokset.
Vanhat suomalaiset mytologiset kertomukset
Pikkukaupunkilainen mentaliteetti
Opettajuus
Dementia, omaisista luopuminen
Epätavalliset rakkaussuhteet, seksuaalisuus
Ylensyöminen, liikalihavuus
Koirat
Muistaminen ja unohtaminen
Totuuden etsiminen
Kirjarutto
Harrastajakirjoittajat, menestyskirjailijat, yleisö
Kirjoittamisen opiskeleminen
5) MUUT INTENTIOT
Kaiken tämän voi koota romaaniksi lukemattomin eri tavoin. Luettelen tässä eräitä tärkeimpiä intentioitani, sillä ne vaikuttavat suuresti lopulliseen lukukokemukseen. Mainittakoon, että romaanin saamien arvostelujen ja lukijapalautteen mukaan mainitsemani intentiot ovat toteutuneet valmiissa kirjassa.
Lähtökohtana on realismi, johon vähitellen sekoittuu myös maagisen realismin fantasiapitoisia aineksia. Kirjan on avauduttava realistiseen kerrontaan tottuneelle lukijalle ja kuvattava suomalaista todellisuutta, mutta sen on tarjottava jotain myös niille, jotka pitävät mielikuvituksellisemmista tarinoista.
Monet aikuiset, aiemmin realismista pitäneet lukijat ovat innostuneet Harry Pottereista. Kirja voisi tarjota heille tavan yhdistää se, mikä heitä Pottereissa viehättää, siihen, mikä aikuisille suunnatussa vakavassa kirjallisuudessa on hyvää.
Muodollisesti kirja ammentaa pitkälti dekkareista, mutta myös muista kirjallisuuden genreistä, sikäli kuin se tekee kirjaa kiinnostavammaksi lukea ja palvelee temaattisen tason rakentamista.
Kirjan on oltava kevyt lukea, sillä ihmiset haluavat rentoutua kirjallisuuden parissa. Toisaalta sen on tarjottava lukijalle myös syvällistä pohdittavaa. Kirjan siis pitää yhdistää toisiinsa viihdekirjallisuuden vetävä ja yllätyksellinen juoni ja taidekirjallisuuden syvällisyys.
Kirjan on vedottava paitsi älyyn, myös tunteisiin ja oltava vakava, mutta samalla myös hauska. Sen on vuoron perää liikutettava ja nauratettava lukijaa sekä herätettävä hänessä jännityksen tunnetta.
Kirjan kielen on oltava kevyttä lukea mutta samalla innovatiivista.
Kirjan on tuotava jotain uutta suomalaiseen kirjallisuuteen, sillä vanhoja kuvioita toistetaan aivan riittävästi ilman minuakin. Se ei kuitenkaan saa vieraannuttaa lukijaa tarkoitushakuisella kikkailulla tai kokeellisuudella.
__________________________
Tässä siis romaanin Lumikko ja yhdeksän muuta tuoteseloste. Jos olet jo päättänyt lukea romaanin, suosittelen jättämään tuoteselosteen lukemisen myöhemmäksi, sillä se saattaa haitata lukuelämystäsi. Jos sen sijaan emmit yhä, josko pitäisi ostaa tai lainata Lumikko ja yhdeksän muuta vai ei, tutustu tuoteselosteeseen ja totea itse, vastaavatko romaanin ainesosat kirjallisuudellista ruokavaliotasi.
Tervehdys Pasi,
jos Atenassa käydessäsi viitsit ottaa yhden helmikuussa julkaistavan kirjasi ja omistaa sen minulle, minä sen tilaan ja maksan Atenalle tai kellevaan halutaan
T. ennakkotilaaja ja -onnittelija MinttuBirdy
Kiitos ennakko-onnitteluista, Birdy! Laita kustantamoon sähköpostia, niin tietävät sitten tönäistä tilaamasi kappaleen omistuskirjoitettavaksi kun käyn siellä kirjojen tultua painosta.
Birdylle vai Mintulle, muuten?
Terveppä terve.
Olen eräs ysiluokkalainen, joka tekee sinusta kirjailija esitelmää.
Sinusta kyllä totisesti löytyy tietoa! Tällä hetkellä käytössäni on kaksi kirjaa (Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita sekä Keskisuomalaisia nykykirjailijoita), kotisivusi (joka ei kauheammin auta), vanha blogisi (ja sen oudot Punainen kissa -sarjikset) ja nykyinen blogisi.
Olen tällä hetkellä todella hämmentynyt, enkä todellakaan tiedä mistä aloittaisin esitelmäni tekemisen.
Joten, koska minulla ei nyt vielä ole mitään järkevää kysyttävää, saat itse ehdottaa mitä haluat itsestäsi minun kerrotovan.
Näin lopuksi haluan kiittää sinua loistavista novelleista ja kirjasta joiden lukemiseta en saa tarpeeksi. Ja tietenkin onnittelut uuden kirjan johdosta.
Puppy, ensimmäinen tarvitsemasi tieto on, että lukemasi novellit on nyt julkaistu uudessa kokoelmassa päivitettyinä versioina - MJK:n tekstit jäivät monelta osin keskeneräisiksi, koska minulla ei ollut kustannustoimittajaa apuna ja itsekin vielä tuolloin olin kirjoittajantaipaleeni alussa. Mukavaa, jos silti pidit niistä!
Kotisivu ja blogi ovat hämäystä. Todellisuudessa nimikkeen Pasi Ilmari Jääskeläinen takana on viisi eri harrastajakirjoittajaa, jotka kaikki työskentelevät korkeilla ja näkyvillä paikoilla yhteiskunnassa ja siksi joutuvat salaamaan henkilöllisyytensä. Kokoonnumme kerran kuussa juomaan whiskyä ja kirjoittamaan yhdessä kirjallisuutta. Haaveilimme aikoinamme kirjailijaksi ryhtymisestä, jokainen meistä, mutta vanhempamme pakottivat meidät politiikkaan ja talouselämään, ja nyt on myöhäistä kapinoida. Tosin eläkeikä koittaa jokaiselle 2 - 3 vuoden sisällä, minkä jälkeen ajattelimme paljastaa koko juonen julkisesti.
En tietenkään ole mikään asiantuntija, mutta minusta ne olivat ja ovat edelleenkin todella hienoja.
Jos sinua tai siis teitä on viisi, niin sehän tarkoittaa, että joudun tekemään viisi kirjailija esitelmää.
Voi voi, jospa kuitenkin tyydyn vain tähän nimikkeeseen…
Mutta vakavasti puhuen, et varsinaisesti vastannut kysymykseeni.
Mitä sinä haluat 15-16 vuotiaiden, outoja tapoja omaavien tyttöjen ja poikien tietävän sinusta?
Ja nyt en todellakaan tarkoita mitään perus tietoa kirjoistasi, palkinnoistasi tai syntymäpäivästäsi (jotan en, ihme kylläkään, ole vielä mistään löytänyt).
Miksi sinusta tuli kirjailija? Oliko se haaveesi jo pitkään vai päädyitkö siihen vain sattumalta?
Millainen olet omasta mielestäsi?
Onkosinulla mitään outoja tapoja? Jos on niin millaisia?
Koska olet äidinkielen opettaja, onko rasittavaa lukea netissä väärin kirjoitettua tekstiä?
Ja koska minua nyt alkoi häiritsemään, milloin sinulla on syntymäpäivä?
Pahoittelen tätä kysymysten tulvaa, mutta en vain voinut olla kysymättä.
Terveisiä teille kaikille viidelle!
Ok, Puppy - jos se nyt on oikea nimesi… Vastaan kysymyksiisi.
Kysymys: Mitä sinä haluat 15-16 vuotiaiden, outoja tapoja omaavien tyttöjen ja poikien tietävän sinusta?
Vastaus:
En ainakaan, missä asun. Hehe. Vihje: Älkää tulko kolistelemaan vanhan hautausmaan tienoille öisin. No, se, mitä soisin heidän minusta tietävän, on se, millaisia kirjoja kirjoitan. Eli nimenomaan tekstiensä kautta kirjailija haluaa ensisijaisesti tulla tunnetuksi. Kirjailija synnyttää kirjan (ilman epiduraalia) ja kirja elää vain niin kauan kuin joku lukee sitä tai ajattelee sen tarinaa.
Kuitenkin jotta kirja löytäisi lukijansa, kirjailijan pitää miltei aina tulla ensin itse julkisuuteen. Parin viikon päästä osallistun aamu-tv:n lähetykseen ja radiohaastattelukin tehdään, ja kaikki tämä siksi, että lukijakuntani mahdollisesti kasvaisi tai että uusi kirja yleensä löytäisi lukijansa.
Yritän syöttää julkisuuteen niitä tietoja itsestäni, joita itse haluan tietää toisista kirjailijoista: sukupuolen, iän, jonkinlaisen käsityksen ulkonäöstä, jotain taustoista ja erityisesti tietoa elämänasenteista - vaikkapa siitä, onko kirjailija tiukkapipoinen moraalinatsi vai kenties jotain muuta, nakkikioskin myyjänä itsensä elättävä puurtaja vai kenties upporikas perijätär, joka asuu kultaisessa tornissa.
Toisaalta kaikki tämä on merkityksetöntä, koska tarinat ovat ne pääasia. Ihmiset vain jostain syystä kaipaavat kirjailijankin näkyviin, ainakin jotkut. Joitakin kirjailijan esillä oleminen vain ärsyttää, toisinaan kirjailijaa itseäänkin.
Jos haluat tietää, millainen ihminen olen, tutki blogiani. Tieto on täällä, ja osittain tietysti myös siinä vanhassa blogissa. Mahdoton itseään on pähkinänkuoreen sulloa. Ole Sherlock Holmes ja kerää tieto näistä pikku puheenvuoroistani, joita olen jo kohta parin vuoden ajan nettiin kylvänyt. Blogista selviää mm. musiikkimaku, maailmankatsomuksellisia asioita jne.
Kysymys: Miksi sinusta tuli kirjailija? Oliko se haaveesi jo pitkään vai päädyitkö siihen vain sattumalta?
Vastaus:
Jo pikkulapsena, käydessäni ekoja kertoja kirjastossa, ajattelin, että isona sitten haluan itsekin tulla kirjailijaksi. Välilä tajusin, ettei moinen haave koskaan toteutuisi. Sitten tajusin, että se voisi hyvinkin toteutua. Lopuksi huomasin sen toteutuneen. Siinä välillä tein pirusti töitä, kun luin, luin ja luin ja opettelin kirjoittamaan mahdollisimman hyvin. Samaa opettelen yhä, elämä on ainaista kehittymistä, kunnes madot saavat meidät.
Kysymys: Millainen olet omasta mielestäsi?
Vastaus: Niin vaatimaton, etten voi mitenkään vastata rehellisesti kysymykseesi, sillä itsekehu ei kuulu tapoihini. No, yksi vastaus löytyy kylppärin peilistä aamuisin, kun olen lähdössä töihin. Joka aamu vastaus on eilistä karumpi. Ja kun lähtee pois kotoa, toiset ihmiset ovat jokaiselle se yksi peili, joka on välillä totuudenmukainen, välillä ei. Minua on monta, ihminen on kerroksittainen elukka, ja kun yhtenä hetkenä voin olla vaikkapa julma, toisena hetkenä välitän kovastikin. Ihminen itse tekee itsensä yhteistyössä ympäristön kanssa, ja oma käsitys itsestäni muuttuu jatkuvasti.
Kysymys: Onko sinulla mitään outoja tapoja? Jos on niin millaisia?
Vastaus: Puhutaanko nyt täyden kuun ajoista vai ihan vain niistä päivistä, jolloin en muutu sudeksi…? Kaikilla ihmisillä on outoja tapoja, itselle ne ovat normaaleja ja ihan tavallisia. Lasketko oudoksi tavaksi esimerkiksi sen, että tilasin brittiläisestä sarjakuvakaupasta Spike- ja Buffy-sarjiksia ja luen niitä sen sijaan että tekisin jotain kultturellia?
Kysymys: Koska olet äidinkielen opettaja, onko rasittavaa lukea netissä väärin kirjoitettua tekstiä?
Vastaus: En ole niin herkkä, että joka paikassa pitäisi kaiken olla kielellisesti tiptop. Lukemissani aineissa virheet ärsyttävät enemmän, jos ne tuntuvat johtuvan silkasta välinpitämättömyydestä ja haluttomuudesta kiinnittää asiaan huomiota. Mutta virheitähän tekee jokainen.
Kysymys: Ja koska minua nyt alkoi häiritsemään, milloin sinulla on syntymäpäivä?
Vastaus: Se on tietysti… hetkinen. Teit kysymyksessä rektiovirheen. Sanan “alkaa” yhteydessä toisen sanan pitää olla muodossa “häiritä”. Toivottavasti tämä vastasi kysymykseesi.
Ei, Puppy ei todellakaan ole oikea nimeni. Ystäväni vain kutsuu minua “Puppyksi”, joten käytän sitä useassa paikassa nimimerkkinä.
Minua itseäni kiinnostaa juuri kirjailijoiden persoona. Minä haluaisin tietää, mitä sinunkin päässäsi liikkuu, kun kirjoitatat.
Mutta se ei luultavasti kiinnosta kovin monia nuoria ja siihen on todella vaikea vastata. Joten taidan jättää sen aiheen sikseen.
Niin, blogistasi löytää todellakin vaikka mitä.
Olet muuten syntynyt 30.6.1966 eikö? Toisin sanoen olet rapu. Jos sillä nyt on niin väliä.
Ilta-Sanomien horoskooppisi tälle päivälle:
“Varo nyt puhumasta sivu suusi. Paljasta varsinkin eräälle kyselijälle vain pääkohdat, ja nekin mahdollisimman niukasti.”
Eipä Buffy -sarjakuvien tilaaminen ole niin outoa.
Olin kylläkin hieman yllättynyt, kun luin vanhasta blogistsi, että katsot Buffya.
Se ei vain jotenkin sopinut henkilökuvaan, jonka olin sinusta saanut.
En edes tiedä, mitä rektiovirhe tarkoittaa. Olen kuitenkin huomannut, että kirjoitan tänne paljon tarkemmin kuin muualle netissä.
Kenties, koska olet opettaja ja kirjailija, yritän tehdä sinuun vaikutksen. Tai sitten kirjoitan kunnolla vain, koska kaikki muutkin tekevät niin.
En ole nähnyt täällä yhtään hymiötä, joten aijon rikkoa tämänkin oudon tavan.
Kiitoksia vastauksista.
Tulipa tuosta hymiöstä tyhmän näköinen.
Puppy, kirjoittaessani päässä liikkuu rakennekaavioita, henkilökuvauksellisia mind mappeja, juonenpätkiä ja jatkuva analyysi lukijan vastaanottoprosessista. Tämän kaiken punon yhteen kerronnaksi. Mielikuvituksen päästän valloilleen jo suunnitteluvaiheessa, viimeiset yksityiskohdat ja yllätyskäänteet syntyvät kuitekin sitten kirjoitusprosessin aikana.
Onnea esitelmällesi!
Oikeastaan kaipaisin syvempää vastausta, mutta tuo riittää.
Kiitoksia jälleen kerran!
Muista, Puppy, että kirjailijaesitelmissä on tarkoitus keskittyä teksteihin, ei niiden kirjoittajaan. Kirjailijat ovat tylsiä ja ikäviä ihmisiä, joita terveet ihmiset haluavat heitellä kivillä, mikäli kirjailijoita paikalle ilmaantuu. Kun opit analysoimaan tekstejä ja pohtimaan niihin kätkettyjä ajatuksia (tematiikkaa), ymmärrät myös, mitä kirjailijan päässä on niiden kirjoittamisen aikana liikkunut.
Tiedän sen. Osa kysymyksistä onkin vain oman uteliasuuteni tyydyttämiseksi.
Kun opin, juuri se onkin se ongelma, sillä voi olla etten koskaan opi.
Kirjailijat ovat juuri mitä mielenkiintoisimpia henkilöitä. Heidän päässään syntyy mitä oudoumpia ja kiehtovimpia ajatuksia. He saavat lukijoiden mielikuvituksen laukkaamaan ja tunteet heräämään pintaan.
Tämä koskee myös tanssijoita, taiteilijoita, musikkoja, elokuvan tekijöitä ja sarjakuvapiirtäjiä. Mutta tietenkin vain osa teoksista on oikeasti hyviä.
Kirjailija on onnistunut, jos saa kirjallaan lukijan kuvittelemaan, että myös kirjailija on kiinnostava. Useimmat kirjailijoita tavanneet ovat hyvin pettyneitä. Unien varjoisat valtiaat osoittautuvatkin pölynharmaiksi niuhoiksi, jotka antavat lapsille luunappeja, kun luulevat ettei kukaan katso, ja pihistävät jääkaapista meetvurstia tyhmälle koiralleen.
Jos haluat oppia ja luet paljon, opit kyllä. Ei kirjallisuuden ymmärtäminen mitään salatiedettä ole.
Meitä on moneen junaan. Heräsi noin 48 kysymystä, mutta karsin ne kahteen:
Millaiseksi sinä muutut täydenkuun aikaan?
Minkä väriset kissat ovat mielestäsi hienoimpia?
Pettyneitä kenties, mutta silloin heidän kuvitelmansa ovat nousseet liian korkealle.
Pitää kuitenkin muistaa, että kirjailijatkin ovat ihmisiä, kuten itse olet luultavasti huomannut. Eihän heidän voi odottaa olevan jotain “superihmisiä”.
Mutta se mikä tekee kirjailijoista mielenkiintoisia on heidän mielikuvituksensa käyttö. Otetaan nyt kuitenkin huomioon, että jos kaikki ihmiset osaisivat käyttää mielikuvitustaan ja kirjoittamistaitojaan loistavasti, niin ei tarvittaisi kirjoittajia, koska ihmiset voisivat kirjoittaa tarinoita itselleen.
Mutta silloin se ei olisi yhtään kiinnostavaa tai yllättävää.
Sen takia minä pidän sinunkin tarinoistasi, koska ne saavat minut ajattelemaan asioita, joita en ole koskaan miettinyt ja näkemään uusia puolia asioista, joita olen ihmetellyt jo jonkin aikaa.
Saku, täydenkuun aikaan minut pitää sulkea kellariin, koska silloin muutun äidinkielenlehtoripaperisilppuriksi eikä yksikään korjaamaton essee ole minulta turvassa… Mitä kissojen väriä koskevaan kysymykseen tulee, minusta miellyttävin väri on tiistai.
Puppy, eivät kirjailijat varsinaisesti tavallisia ihmisiäkään ole. Mehän siis osaamme mm. kävellä katossa, varastaa toisten unikuvia ja pukeutua kissaksi. Minulle selvisi vasta 13-vuotiaana, etteivät toiset ihmiset pystykään siihen. Me vain suostumme tekemään temppuja ainoastaan toisten kirjailijoiden seurassa. Kirjailijaliiton kokouksissa kävelläänkin sitten katossa ja kissaillaan oikein urakalla.
Monet ihmiset ajattelevat aika romanttisesti että kirjailijat ovat jonkinlaisia ehtymättömiä tarinoiden ja mielikuvituksen runsaudensarvia. En ole kirjailija, mutta tiedän (tai siis väitän), että kirjailijat lukevat ihan hemmetisti kirjoja (mitä nyt katossa kävelyltä ehtivät), ja sitten varastavat täyttä häkää. Heillä on vain erikoistaito sommitella varastettu materiaali uudestaan, niin ettei kukaan huomaa sen olevan varastettua. Itse he keksivät ehkä kaksi lausetta. Mitä kirjailija Jääskeläinen tähän sanoo?
Kysyisin vielä, että onko minussa ainesta kirjailijaksi, koska olen pukeutunut kissaksi (tosin siitä on 12 vuotta aikaa) ja olen pihistänyt meetwurstia jääkaapista koiralleni (tosin en ole vakuuttunut sen tyhmyydestä koska se osaa manipuloida minut pihistämään sille meetwurstia)?
Minusta kirjailijoissa hienointa on se, että he pystyvät huijaamaan nuorison uskomaan, että kirjojen lukeminen ja kirjoittaminen on jotenkin hienompaa kuin mummojen potkiminen kadulla. Hatunnosto sille!
Pisara, kirjailijat ovat pikemminkin runsaudentorvia ja totuudensarvia. Mutta olet oikeassa: tapaan aina sanoa, että kirjailijaksi aikovan on harjoiteltava varastamalla polkupyöriä, purkamalla ne osiin ja kokoamalla niistä uudenlaisia polkupyöriä. Osat on lisäksi hyvä maalata. Ei ole uusia tarinoita, juonia, henkilöhahmoja, maailmoita, ideoita. On vain kasa legopalikoita, joista voi rakentaa lukemattomia erilaisia yhdistelmiä ja muunnelmia. Ja olennaista on varastaa riittävän monesta suunnasta - vain huonot kirjailijat varastavat pelkästään yhdeltä esikuvalta.
Ilman muuta sinussa on ainesta kirjailijaksi, ja jos sinun urasi ei urkene, niin ehkä hypnoottinen koirasi voisi kokeilla alaa…
Hyvä idea. Koirani saa ryhtyä kirjailemaan. Koska se on huijannut minulta jo monta siivua meetwurstia aion minä puolestani huijata sen hakemat apurahat itselleni. Ja jos joskus näemme kissan Finlandia-ehdokkaiden joukossa, se ei välttämättä ole Kata Kärkkäinen. Se voi olla myös kissaksi pukeutunut koirani.
Kuinka paljon kustannustoimittajan muutosehdotukset vaikuttavat lopulliseen versioon romaanista tai novellikokoelmasta? Millä tavoin esimerkiksi Lumikko-romaani eroaa kustantajalle lähetetystä alkuperäistekstistä? Koskevatko toimittajan huomiot vain kirjailijan käyttämää kieltä vai myös juonen kulkua?
Kuinka paljon kirjailija itse saa vaikuttaa teoksensa ulkoasuun tai takakansitekstiin?
Kustannustoimittaja ehdottelee ja kirjailija sitten reagoi omalla tavallaan. Itse en tehnyt mitään sellaista, mitä en itse olisi halunnut, eli kustannustoimittajan kanssa eivät sukset menneet ristiin missään vaiheessa. Hän toi esille havaintoja ja ongelmakohtia ja näin heti itsekin, mikä mätti, ja toimin sitten niin, että ongelmakohta poistui - ei välttämättä niin kuin oli ehdotettu. Alkuversiossa esimerkiksi kirjailijoiden seurassa oli yhdeksän jäsentä. Kustannustoimittaja ehdotti, että vähentäisin heitä, ja minä lisäsin yhden, jolloin luku kasvoi maagiseen kymmeneen.
Ekassa versiossa myös koirat tulivat kuvaan vasta kirjan loppupuolella. Kustannustoimittaja ehdotti, että levittelisin koiria myös alkupuolelle, ja minä sitten lisäsin niitä, koska olin samaa mieltä niiden tarpeellisuudesta. Joitakin kohtia poistettiin tarpeettomina, joitakin selvennettiin - itsehän on vaikea nähdä, mikä on tarpeetonta selittelyä ja mikä taas jää liikaa auki. Ristiriitaisuuksiakin käsikseen helposti jäisi ilman kustannustoimittajaa.
Ja kyllä, kieltäkin muokattiin. Mm. adjektiivit saivat kyytiä.
Lumikossa en ainakaan nyt muista juonen muuttuneen kustannustoimittajan palautteen perusteella.
Ulkoasua olen saanut kommentoida, mutta vaikutusvalta on rajallista. Lumikon kannesta pidin heti, Eläintarhaa osasin katsoa oikein vasta totuttelun jälkeen, mutta nyt pidän siitä kovasti. Piti vain saada oma ennakkomielikuva ensin pois alta.
Olin minä mukana takakansitekstiä suunnittelemassa, yhteistyö on homman nimi monessa asiassa.
Luin juuri Lumikon tosien kerran ja tajusin vasta, miten kauhukirjallinen se on. Eikä silti peloittava.
Loukkaannutko kovasti, jos vertaan Dean Koontzin parhaisiin? Koontz on uskonnollinen (mitä en kirjassasi havaitse eikä se Koontzilla minua häiritse), mutta hänellä on tietty kyky kirjoittaa lempeästi kauhua. Olette molemmat lempeästi viekoittelevia kirjailijoita.
Mette, saat toki verrata minua vaikka Vlad Tepesiin, enkä loukkaannu. Toisaalta Koontz on niin nössö, että ehkä tämä vertailukohta ei ole osuvin mahdollinen. Joo, olen minäkin joskus Koontzia lukenut ja aluksi diggaillutkin, mutta se olikin kauhukirjallisuuden lama-aikaa Suomessa. Sitten tajusin, miten ellottavan moralistinen, sellaisella ällöamerikkalaisella tavalla, hän on, enkä ole sittemmin hänen tuotantoonsa koskenut.
Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Olen itsekin kirjoittajana pehmo, psykoottisuudessaankin lempeä tappaja, ja itse asiassa en edes tapa henkilöhahmojani kovin mielelläni. Henkilöhahmojen tappaminen tuntuu joskus niin halpahintaiselta tavalta lopettaa tarina. Toisinaan se on kuitenkin välttämätöntä.
Minähän itse näen usein nautinnollisia painajaisia, kauhu-unia, jotka eivät ole ahdistavia vaan kiehtovia. Yritän saada jotain samaa vangituksi tarinoihini.
Vai toisen kerran luit Lumikon? Olen imarreltu, että uhrasit uudestaan elämääsi hengentuotteeseeni…
Hei Pasi,
onko novellejasi julkaistu jossakin netissä? Löysin Usvasta yhden englanniksi käänetyn, mutta onko sen lisäksi muutakin? Tarvitsen fantasia-novellin kirjallisuuden nettikurssille ja ajattelin, että olet sopiva kirjailija senkin takia, koska olet niin läsnä netissä muutenkin.
terveisin Heidi V.
Heidi, ei niitä tällä hetkellä pitäisi netissä olla tuota Usvan käännöstä lukuunottamatta.
ootko soittanu punkrokkia autotallissa 80-luvulla?
Ottovaari, näin pääsi kyllä käymään. Minä rankaisin skittaa ja kaverini Antti bassoa. Harjoiteltiin kyllä muuallakin, esimerkiksi koululla - silloin oli mukana rumpalikin.
niin, tiesin sen, koska olen psyykikko. ja entinen pasisti.
Mainoksessa sanoivat, että Otto olisi lonkero. Ei ole. Se oli muinainen gerbiili.
tanssihiiren nimi oli Kaptah.
Onko Taivaalta Pudonneesta Eläintarhasta jo ilmestynyt JÄNISMAINOSta?
Ei ole, Saku, mutta jossain vaiheessa, ehtiessäni, sellaisen varmaankin väsään.
Iltaa Pazi, toivottavasti vointisi on jo parempi.
Tällä kertaa minulla ei ole mitään erikoista. Mieleeni vain pulpahti jostakin se Lumikko elokuva, jonka joskus mainitsit täällä. Aijotaanko se siis tehdä?
Iltaa Puppy, kiitos, kierrätin taudin jo seuraavalle vastaanottajalle ja nyt muistutan taas vähemmän kävelevää kalmoa.
Kyllä niitä Lumikko-elokuvaan liittyviä aikojia yhä on olemassa (tuottaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja), mutta nämä projektit etenevät hitaasti ja vaikka tuottaja jo tiedusteli kiinnostustani joitakin viikkoja sitten ja vastasin alustavasti myöntävästi, hän ei vielä ole ajankohtaisemmilta kiireiltään ehtinyt ostaa sitä optiota, jonka hankkimisen jälkeen pyörät alkavat pyöriä - hitaasti toki, mutta eteenpäin kuitenkin.
Hei, Pasi.
Oletko lukenut Steven Hallin Haitekstin? Jos olet, piditkö siitä? Pääsisikö Steven Hall reaalifantastikkojen kokouksiin, jos sellaisia pidettäisiin - tai mistäpä tiedän, vaikka pidettäisiinkin, vai onko epätila liian kaukana reaalifantasian elinalueilta?
Samppa, luin sen kyllä ja pidin kovasti, joskin minua tuskastuttivat eräät kohdat jotka olivat suoraan omista unistani ja siten matkalla tuleviin teksteihin. Ja kyllä Hall reaalifantastikosta kävisi.
Kokouksiahan me pidämme salassa, unien ja toden välisellä Vyöhykkeellä, siihen aikaan vuorokaudesta kun ilmamolekyylit muuttuvat tahmeiksi ja takertuvat toisiinsa ja niiden päällä voi uida yllättävän korkealle kun vain hallitsee tekniikan.
Hei Pasi ja kiitos vastauksesta,
niin arvelinkin. Yleensä en kovin mieluusti pyri luokittelemaan asioita (puolustelua, puolustelua), mutta tuo reaalifantasian käsite kiinnostaa väkisinkin. Siksipä tohdinkin jatkaa genren määrittelypyrkimyksiäni muutamalla lisäesimerkillä. Kuinka on laita Jonathan Carrollin (Naurujen maasta pidin paikoin Haiteksiäkin enemmän) ja Carlos Ruiz Zaf’ónin (Saattaisin väittää ainakin hetken Tuulen varjoa parhaaksi koskaan lukemakseni kirjaksi, jos pakko olisi moiseen ahdistavaan kysymykseen vastata - Taivaalta pudonneen eläintarhan saan vasta tiistaina…)?
Carrollkin kelpaisi reaalifantastikoksi, hänhän yhdistelee realismia ja fantasiaa. Tosin minun makuuni hänen fantasiansa on liiankin voimakasta, sellainen johtaa helposti tiettyyn hallitsemattomuuteen teoksen rakenteen ja tematiikan suhteen.
Naurujen maa alkoi hyvin mutta loppu meni jotenkin yli, minusta. Ikään kuin mopo olisi karannut Jonathanilta totaalisesti.
Tuota Kariruiszöffeliä en lainkaan tunne.